Psalms 90
1 “BOOK IV. A prayer of Moses, the man of God.” LORD! thou hast been our dwelling-place In all generations!
Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.
2 Before the mountains were brought forth, Or ever thou hadst formed the earth and the world, Even from everlasting to everlasting thou art God!
Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,
3 But man thou turnest again to dust, And sayst, “Return, ye children of men!”
Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.
4 For a thousand years are, in thy sight, As yesterday when it is past, And as a watch in the night.
Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.
5 Thou carriest him away as with a flood; He is a dream; In the morning he springeth up like grass,
Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
6 Which flourisheth and shooteth up in the morning, And in the evening is cut down, and withered.
Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.
7 For we are consumed by thine anger, And by thy wrath are we destroyed.
Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.
8 Thou settest our iniquities before thee, Our secret sins in the light of thy countenance.
Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.
9 By reason of thine anger all our days vanish away; We spend our years like a thought.
Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.
10 The days of our life are threescore years and ten, And, by reason of strength, may be fourscore years: Yet is the pride of them weariness and sorrow; For it vanisheth swiftly, and we fly away.
Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.
11 Yet who attendeth to the power of thine anger? Who with due reverence regardeth thine indignation?
Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?
12 Teach us so to number our days, That we may apply our hearts to wisdom!
Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.
13 Desist, O LORD! How long—? Have compassion upon thy servants!
Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.
14 Satisfy us speedily with thy mercy, That we may rejoice and be glad all our days!
Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.
15 Make us glad according to the time in which thou hast afflicted us; According to the years in which we have seen adversity!
Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.
16 Let thy deeds be known to thy servants, And thy glory to their children!
Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.
17 Let the favor of the LORD our God be upon us, And establish for us the work of our hands; Yea, the work of our hands, establish thou it!
Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!
