Psalms 81
1 “For the leader of the music. On the Gittith. A psalm of Asaph.” Sing joyfully to God, our strength! Shout with gladness to the God of Jacob!
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
2 Raise a song, and strike the timbrel, The sweet-sounding harp, and the psaltery!
Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
3 Blow the trumpet at the new moon; At the full moon, also, on our festal day!
Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
4 For this is a statute for Israel, A law of the God of Jacob;
Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
5 He appointed it as a memorial in Joseph, When he went out of the land of Egypt, Where he heard a language which he knew not.
Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
6 “I relieved [[said he]] thy shoulders from their burden; Thy hands were removed from the hod.
"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
7 Thou didst call in trouble, and I delivered thee; In the secret place of thunder I answered thee; I proved thee at the waters of Meribah. (Pause)
Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
8 Hear, O my people! and I will admonish thee! O Israel! that thou wouldst hearken to me!
"Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 Let there be no strange god within thee, Nor worship thou any foreign god!
Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
10 I Jehovah am thy God, Who brought thee out of the land of Egypt: Open wide thy mouth, and I will fill it!
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
11 But my people would not listen to my voice, And Israel would not hearken to me.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
12 So I gave them up to the obstinacy of their hearts, And they walked according to their own devices.
Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
13 “O that my people had hearkened to me! That Israel had walked in my ways!
Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
14 Soon would I have brought low their enemies, And turned my hand against their adversaries.
niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
15 The haters of Jehovah should have become suppliants to them, And their prosperity should have endured for ever.
Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
16 With the finest of the wheat I would have fed them, And with honey out of the rock would I have satisfied them.”
Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
