Psalms 78
1 “A psalm of Asaph.” Give ear, O my people, to my instruction! Incline your ears to the words of my mouth!
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 I will open my mouth in a psalm; I will utter sayings of ancient times.
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 What we have heard and learned, And our fathers have told us,
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 We will not hide from their children; Showing to the generation to come the praises of Jehovah, His might, and the wonders he hath wrought.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 For he appointed statutes in Jacob, And established a law in Israel, Which he commanded our fathers To make known to their children;
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 So that the generation to come might know them; The children, which should be born, and rise up, Who should declare them to their children;
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 That they might put their trust in God, And not forget his deeds, But keep his commandments;
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 And might not be, like their forefathers, A stubborn and rebellious generation, —A generation whose heart was not fixed upon God, And whose spirit was not steadfast toward the Almighty.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 The children of Ephraim were like armed bowmen, Who turn their backs in the day of battle.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 They kept not the covenant of God, And refused to walk in his law;
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 And forgot his mighty deeds, And the wonders he had shown them.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Marvellous things did he in the sight of their fathers, In the land of Egypt, in the field of Zoan.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 He divided the sea, and caused them to pass through; Yea, he made the waters to stand as a heap.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 By day he led them by a cloud, And all the night by a light of fire.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 He clave the rocks in the wilderness, And gave them drink, as from the great deep.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 From the rock he brought flowing streams, And made water to run down like rivers.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 Yet still they sinned against him, And provoked the Most High in the desert.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 They tempted God in their hearts, By asking food for their delight.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 Yea, they spake against God, and said, “Can God spread a table in the wilderness?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Behold! he smote the rock, and the water flowed, And streams gushed forth: Is he also able to give bread? Can he provide flesh for his people?”
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 When, therefore, the LORD heard this, he was wroth: So a fire was kindled against Jacob, And anger arose against Israel.
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 Because they believed not in God, And trusted not in his aid.
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Yet he had commanded the clouds above, And had opened the doors of heaven;
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 And had rained down upon them manna for food, And had given them the corn of heaven.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Every one ate the food of princes; He sent them bread to the full.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 Then he caused a strong wind to blow in the heavens, And by his power he brought a south wind;
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 He rained down flesh upon them as dust, And feathered fowls as the sand of the sea.
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 He caused them to fall in the midst of their camp, Round about their habitations.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 So they did eat, and were filled; For he gave them their own desire.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 Their desire was not yet satisfied, And their meat was yet in their mouths,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 When the wrath of God came upon them, And slew their strong men, And smote down the chosen men of Israel.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 For all this they sinned still, And put no trust in his wondrous works.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Therefore he consumed their days in vanity, And their years in sudden destruction.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 When he slew them, they sought him; They returned, and sought earnestly for God;
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 And remembered that God was their rock, And the Most High their redeemer.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 But they only flattered him with their mouths, And spake falsely to him with their tongues.
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 For their hearts were not true to him, Nor were they steadfast in his covenant.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 Yet, being full of compassion, he forgave their iniquity, And would not utterly destroy them; Often he restrained his indignation, And stirred not up all his anger.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 He remembered that they were but flesh, —A breath, that passeth and cometh not back.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 How often did they provoke him in the wilderness! How often did they anger him in the desert!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Again and again they tempted God, And offended the Holy One of Israel.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 They remembered not his hand, Nor the day when he delivered them from the enemy;
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 What signs he had wrought in Egypt, And what wonders in the fields of Zoan.
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 He turned their rivers into blood, So that they could not drink of their streams.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 He sent amongst them flies, which devoured them, And frogs, which destroyed them.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 He gave also their fruits to the caterpillar, And their labor to the locust.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 He destroyed their vines with hail, And their sycamore-trees with frost.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 He also gave up their cattle to hail, And their flocks to hot thunderbolts.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 He sent against them the fierceness of his anger, Wrath, indignation, and woe, —A host of angels of evil.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 He made a way for his anger, He spared them not from death, But gave up their lives to the pestilence.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 He smote all the firstborn in Egypt; The first-fruits of their strength in the tents of Ham.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 But he led forth his own people like sheep, And guided them like a flock in the wilderness.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 He led them on safely, so that they feared not, While the sea overwhelmed their enemies.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 He brought them to his own sacred border, Even to this mountain which his right hand had gained.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 He cast out the nations before them, And divided their land by a measuring-line, as an inheritance, And caused the tribes of Israel to dwell in their tents.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Yet they tempted and provoked God, the Most High, And kept not his statutes;
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 Like their fathers they were faithless, and turned back; They turned aside, like a deceitful bow.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 They provoked his anger by their high places, And stirred up his jealousy by their graven images.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 God saw this, and was wroth, And greatly abhorred Israel;
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 So that he forsook the habitation at Shiloh, The tabernacle where he dwelt among men,
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 And delivered his strength into captivity, And his glory into the hand of the enemy.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 His own people he gave up to the sword, And was wroth with his own inheritance.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 Fire consumed their young men, And their maidens did not bewail them.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Their priests fell by the sword, And their widows made no lamentation.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 But at length the Lord awaked as from sleep, As a hero who had been overpowered by wine;
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 He smote his enemies, and drove them back, And covered them with everlasting disgrace.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 Yet he rejected the tents of Joseph, And chose not the tribe of Ephraim;
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 But chose the tribe of Judah, The Mount Zion which he loved;
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 Where he built, like the heavens, his sanctuary; Like the earth, which he hath established for ever.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 And he chose David, his servant, And took him from the sheepfolds;
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 From tending the suckling ewes he brought him To feed Jacob his people, And Israel his inheritance.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 He fed them with an upright heart, And guided them with skilful hands.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
