Psalms 74
1 “A psalm of Asaph.” O God! why hast thou cast us off for ever? Why doth thine anger smoke against the flock of thy pasture?
Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
2 Remember the people which thou didst purchase of old; Thine own inheritance, which thou didst redeem; That Mount Zion, where thou once didst dwell!
Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
3 Hasten thy steps to those utter desolations! Every thing in the sanctuary hath the enemy abused!
Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
4 Thine enemies roar in the place of thine assemblies; Their own symbols have they set up for signs.
Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
5 They appear like those who raise the axe against a thicket;
Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
6 They have broken down the carved work of thy temple with axes and hammers;
Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
7 They have cast fire into thy sanctuary; They have profaned, and cast to the ground, the dwelling-place of thy name.
He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
8 They said in their hearts, “Let us destroy them all together!” They have burned all God's places of assembly in the land.
He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
9 We no longer see our signs; There is no prophet among us, Nor any one that knoweth how long this desolation shall endure.
Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
10 How long, O God! shall the adversary revile? Shall the enemy blaspheme thy name for ever?
Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
11 Why withdrawest thou thy hand, even thy right hand? Take it from thy bosom, and destroy!
Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
12 Yet God was our king of old, Working salvation in the midst of the earth.
Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
13 Thou didst divide the sea by thy power; Thou didst crush the heads of the sea-monsters in the waters.
Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
14 Thou didst break in pieces the head of the crocodile; Thou gavest him for food to the inhabitants of the desert.
Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
15 Thou didst cleave forth the fountain and the stream; Thou didst dry up perennial rivers.
Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
16 Thine is the day, and thine the night; Thou didst prepare the light and the sun.
Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
17 Thou didst establish all the boundaries of the earth; Thou didst make summer and winter.
Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
18 O remember that the enemy hath reviled Jehovah; That an impious people hath blasphemed thy name!
Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
19 Give not up the life of thy turtle-dove to the wild beast; Forget not for ever thine afflicted people!
Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
20 Have regard to thy covenant! For all the dark places of the land are full of the abodes of cruelty.
Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
21 O let not the afflicted go away ashamed! Let the poor and needy praise thy name!
Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
22 Arise, O God! maintain thy cause! Remember how the impious revileth thee daily!
Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
23 Forget not the clamor of thine adversaries, —The noise of thine enemies, which continually increaseth!
Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
