Psalms 73
1 “BOOK III. A psalm of Asaph.” Truly God is good to Israel, —To those who are pure in heart.
Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
2 Yet my feet almost gave way; My steps had well nigh slipped:
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3 For I was envious of the proud, When I saw the prosperity of the wicked.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4 For they have no pains even to their death; Their bodies are in full health.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5 They have not the woes of other men, Neither are they smitten like other men.
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Therefore pride encircleth their neck as a collar; Violence covereth them as a garment.
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7 From their bosom issueth their iniquity; The designs of their hearts burst forth.
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8 They mock, and speak of malicious oppression; Their words are haughty;
He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
9 They stretch forth their mouth to the heavens, And their tongue goeth through the earth;
Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10 Therefore his people walk in their ways, And there drink from full fountains.
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
11 And they say, “How doth God know? How can there be knowledge with the Most High?”
Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
12 Behold these are the ungodly! Yet they are ever prosperous; they heap up riches.
Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13 Verily I have cleansed my heart in vain; In vain have I washed my hands in innocence.
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14 For every day have I been smitten; Every morn have I been chastened.
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
15 If I should resolve to speak like them, Surely I should be treacherous to the family of thy children.
Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
16 So, when I studied to know this, It was painful to my eyes;
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
17 Until I went into the sanctuaries of God, And considered what was their end.
kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18 Behold! thou hast set them on slippery places; Thou castest them down into unseen pits.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19 How are they brought to desolation in a moment, And utterly consumed with sudden destruction!
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20 As a dream when one awaketh, Thou, O Lord! when thou awakest, wilt make their vain show a derision.
Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21 When my heart was vexed And I was pierced in my reins,
Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 Then was I stupid and without understanding; I was like one of the brutes before thee.
silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23 Yet am I ever under thy care; By my right hand thou dost hold me up.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24 Thou wilt guide me with thy counsel, And at last receive me in glory.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25 Whom have I in heaven but thee, And whom on earth do I love in comparison with thee?
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26 Though my flesh and my heart fail, God is the strength of my heart, and my portion for ever.
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27 For, lo! they who are far from thee perish; Thou destroyest all who estrange themselves from thee.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28 But it is good for me to draw near to God; I put my trust in the Lord Jehovah, That I may declare all thy works.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
