Psalms 109
1 “For the leader of the music. A psalm of David.” O God of my praise! be not silent!
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 For the mouths of the wicked and the deceitful are opened against me; They speak against me with a lying tongue.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 They assault me on every side with words of hatred; They fight against me without a cause.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 For my love they are my adversaries: But I give myself unto prayer.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 They repay me evil for good, And hatred for love.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Set thou a wicked man over him, And let an adversary stand at his right hand!
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 When he is judged, may he be condemned, And may his prayer be a crime!
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 May his days be few, And another take his office!
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 May his children be fatherless, And his wife a widow!
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 May his children be vagabonds and beggars, And from their ruined dwellings seek their bread!
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 May a creditor seize on all that he hath, And a stranger plunder his substance!
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 May there be none to show him compassion, And none to pity his fatherless children!
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 May his posterity be cut off; In the next generation may his name be blotted out!
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 May the iniquity of his fathers be remembered by the LORD, And may the sin of his mother never be blotted out!
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 May they be before the LORD continually; And may he cut off their memory from the earth!
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Because he remembered not to show pity, But persecuted the afflicted and the poor man, And sought the death of the broken-hearted.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 As he loved cursing, let it come upon him; As he delighted not in blessing, let it be far from him!
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 May he be clothed with cursing as with a garment; May it enter like water into his bowels, And like oil into his bones!
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 May it be to him like the robe that covereth him, Like the girdle with which he is constantly girded!
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 May this be the wages of mine adversaries from the LORD, And of them that speak evil against me!
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 But do thou, O LORD, my God! take part with me, For thine own name's sake! Because great is thy mercy, O deliver me!
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 For I am afflicted and needy, And my heart is wounded within me.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 I am going like a shadow; I am driven away as the locust.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 My knees totter from fasting, And my flesh faileth of fatness.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 I am a reproach to my enemies; They gaze at me; they shake their heads.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Help me, O LORD, my God! O save me, according to thy mercy!
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 That they may know that this is thy hand; That thou, O Lord! hast done it!
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Let them curse, but do thou bless! When they arise, let them be put to shame; But let thy servant rejoice!
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 May my enemies be clothed with ignominy; May they be covered with their shame, as with a mantle!
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 I will earnestly praise the LORD with my lips; In the midst of the multitude I will praise him.
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 For he standeth at the right hand of the poor, To save him from those who would condemn him.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
