Mark 9
1 And he said to them, Truly do I say to you, There are some of those standing here who will not taste of death, till they have seen that the kingdom of God hath come with power.
Jeesus sanoi oppilailleen jatkaen äskeistä puhettaan: »Voitte olla varmoja siitä, että jotkut tässä seisovista ovat elossa vielä silloin, kun Jumalan valtakunta näkyy koko voimassaan.»
2 And after six days Jesus taketh with him Peter and James and John, and leadeth them up into a high mountain apart by themselves; and he was transfigured before them.
Kuusi päivää myöhemmin Jeesus otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen mukaansa yksinäisyyteen vuoren huipulle. Yhtäkkiä Jeesuksen kasvot alkoivat sädehtiä kirkkautta.
3 And his garments became glistening, very white, so as no fuller on earth can whiten.
Hänen vaatteensa tulivat hohtavan valkoisiksi, niin loistaviksi, ettei kukaan olisi kyennyt saamaan sellaista kirkkautta aikaan.
4 And there appeared to them Elijah with Moses; and they were talking with Jesus.
Sitten hänen viereensä ilmestyivät Elia ja Mooses, jotka alkoivat puhua hänen kanssaan.
5 And Peter answering saith to Jesus, Rabbi, it is good for us to be here; and let us make three tents, one for thee, and one for Moses, and one for Elijah.
»Opettaja, tämähän on ihmeellistä!» Pietari huudahti. »Me tahtoisimme rakentaa tänne kolme lehtimajaa, yhden teille jokaiselle…»
6 For he knew not what to answer; for they were struck with terror.
Hän sanoi tämän vain jotain sanoakseen, sillä oppilaat olivat kauhean peloissaan.
7 And there came a cloud overshadowing them; and a voice came out of the cloud, This is my beloved Son; hear him.
Kun Pietari vielä puhui, heidät peitti pilvi, joka esti aurinkoa näkymästä, ja pilvestä tuleva ääni sanoi: »Tämä on minun rakas Poikani. Kuunnelkaa häntä.»
8 And suddenly looking round, they no longer saw any one but Jesus alone with themselves.
Mutta kun he sitten katsoivat ympärilleen, Mooses ja Elia olivat lähteneet, ja Jeesus yksin oli heidän kanssaan.
9 And as they came down from the mountain, he charged them to give no account of what they had seen to any one, till the Son of man should have risen from the dead.
Kun he laskeutuivat alas vuorenrinnettä, Jeesus kielsi heitä kertomasta kenellekään, mitä olivat nähneet, kunnes hän olisi noussut kuolleista.
10 And they kept these words in mind, questioning one another what rising from the dead might mean.
He pitivätkin kaiken omana tietonaan, mutta puhuivat näkemästään usein keskenään ja ihmettelivät, mitä hän mahtoi tarkoittaa »kuolleista nousemisella».
11 And they asked him, saying, How is it that the Pharisees and scribes say that Elijah must come first?
He alkoivat kysellä häneltä asiasta, josta juutalaiset lainopettajat usein puhuivat – siitä, että Elian täytyi palata, ennen kuin Messias tulisi. Jeesus myönsi tämän todeksi.
12 And he said to them, Elijah cometh first, and restoreth all things. And how hath it been written of the Son of man? that he must suffer many things, and be set at nought.
»Elia on jo tullutkin, mutta häntä kohdeltiin hyvin huonosti, aivan niin kuin profeetat olivat ennustaneet», Jeesus selitti. Sitten hän kysyi heiltä, mitä profeetat olivat mahtaneet tarkoittaa ennustaessaan, että Messias joutuu ihmisten halveksittavaksi ja suuriin kärsimyksiin.
13 But I say to you that Elijah hath come, and they have done to him whatever they would; as it hath been written concerning him.
14 And coming to the disciples, they saw a great multitude about them, and scribes debating with them.
Laskeuduttuaan takaisin vuoren juurelle he näkivät, että suuri ihmisjoukko oli kokoontunut alas jääneiden oppilaiden ympärille. Jotkut juutalaisten lainopettajat olivat siellä väittelemässä Jeesuksen oppilaiden kanssa.
15 And immediately the whole multitude on seeing him was struck with awe, and running to him, saluted him.
Ihmisjoukko katseli Jeesuksen lähestymistä pelon ja kunnioituksen vallassa, ja monet menivät heti tervehtimään häntä.
16 And he asked them, About what are ye debating with them?
»Mistä täällä väitellään?» hän kysyi.
17 And one of the multitude answered him, Teacher, I have brought to thee my son, who hath a dumb spirit.
Eräs mies ihmisjoukon keskeltä vastasi: »Opettaja, minä toin poikani sinun parannettavaksesi – hän ei pysty puhumaan, sillä hänessä on paha henki.
18 And wherever it seizeth hold of him, it throweth him down; and he foameth and gnasheth his teeth; and he pineth away. And I spoke to thy disciples to cast it out, and they were not able.
Ja aina kun henki saa hänessä vallan, poika kaatuu maahan ja hänen suustaan tulee vaahtoa, hän kiristelee hampaitaan ja jäykistyy. Pyysin oppilaitasi karkottamaan pahan hengen, mutta he eivät pystyneet siihen.»
19 He answereth and saith to them, O unbelieving generation! How long shall I be with you? How long shall I bear with you? Bring him to me.
Jeesus sanoi oppilailleen: »Voi, miten vähän teillä on uskoa! Kuinka pitkään minun on vielä oltava teidän kanssanne, ennen kuin te uskotte? Miten kauan minun on kestettävä teitä? Tuokaa poika tänne!»
20 And they brought him to him. And as soon as he saw him, the spirit convulsed him; and he fell on the ground, and wallowed, foaming.
Poika tuotiin, mutta kun hän näki Jeesuksen, demoni kouristi häntä pahasti, ja hän kaatui maahan. Siinä hän vääntelehti suu vaahdossa.
21 And he asked his father, How long hath it been thus with him? And he said, From a child;
»Kuinka kauan tämä on pojassa ollut?» Jeesus kysyi isältä. »Siitä saakka, kun hän oli aivan pieni.
22 and it hath often cast him both into fire, and into water, to destroy him; but if thou art able to do any thing, have compassion on us, and help us.
Paha henki kaataa hänet usein tuleen tai veteen saadakseen hänet surmatuksi. Sääli meitä ja tee jotakin, jos voit!»
23 Jesus said to him, If thou art able? All things are possible for him that believeth.
»Jos voin?» Jeesus sanoi. »Joka uskoo, voi tehdä mitä hyvänsä.»
24 The father of the child immediately cried out and said, I believe; help thou my unbelief.
Silloin isä huusi hätääntyneenä: »Uskonhan minä! Auta minua pääsemään epäuskostani.»
25 And Jesus seeing that the multitude came running together, rebuked the unclean spirit, saying to it, Dumb and deaf spirit, I command thee, come out of him, and enter no more into him.
Kun Jeesus näki, että ihmisjoukko oli yhä kasvamassa, hän sanoi ankarasti demonille: »Kuurouden ja mykkyyden henki, tule ulos tästä lapsesta ja jätä hänet rauhaan!»
26 And uttering a cry, and convulsing him much, it came out of him. And he became as one dead; so that very many said, He is dead.
Paha henki huusi kauhealla äänellä, kouristi uudelleen poikaa ja lähti hänestä. Poika jäi lojumaan liikkumattomana. Kansanjoukko kohahti: »Hän kuoli.»
27 But Jesus, taking hold of his hand, raised him, and he stood up.
Mutta Jeesus tarttui lasta kädestä ja auttoi hänet jaloilleen. Poika nousi ylös terveenä.
28 And when he had come into the house, his disciples asked him privately, Why could not we cast it out?
Myöhemmin, kun Jeesus oli eräässä talossa yksin oppilaidensa kanssa, he kysyivät häneltä: »Miksi me emme kyenneet ajamaan tuota henkeä ulos?»
29 And he said to them, This kind can go out by nothing, except by prayer.
Jeesus vastasi: »Tällaiset tapaukset vaativat rukousta.»
30 And departing thence, they passed through Galilee; and he would not that any one should know it.
He lähtivät siltä seudulta ja kulkivat Galilean halki. Jeesus yritti välttää julkisuutta voidakseen olla enemmän oppilaidensa kanssa ja opettaa heitä. Hän sanoi heille: »Minä, joka olen tullut taivaasta, joudun petoksen uhriksi. Minut surmataan ja kolmantena päivänä nousen kuolleista.»
31 For he taught his disciples, and said to them, The Son of man is about to be delivered up into the hands of men, and they will put him to death; and when he hath been put to death, after three days he will rise again.
32 But they understood not what he said, and were afraid to ask him.
Mutta oppilaat eivät ymmärtäneet häntä eivätkä uskaltaneet kysyä, mitä hän tarkoitti.
33 And they came to Capernaum; and having come into the house, he asked them, About what were ye disputing on the road?
He saapuivat Kapernaumiin. Kun he olivat asettuneet majapaikkaansa, Jeesus kysyi oppilailtaan: »Mistä te matkalla keskustelitte?»
34 But they were silent; for on the road they had been disputing with one another, who was greatest.
Heitä hävetti vastata, sillä he olivat kiistelleet siitä, kuka heistä oli suurin.
35 And sitting down, he called the twelve, and saith to them, If any one desire to be first, he will be last of all, and servant of all.
Jeesus meni istumaan, kutsui oppilaansa ympärilleen ja sanoi: »Sen, joka haluaa olla suurin, täytyy olla vähäisin – kaikkien palvelija!»
36 And he took a child, and placed him in the midst of them, and taking him in his arms, he said to them,
Sitten hän asetti pienen lapsen heidän eteensä, nosti lapsen syliinsä ja sanoi heille:
37 Whoever receiveth one of these children in my name, receiveth me; and whoever receiveth me, receiveth not me, but him that sent me.
»Joka ottaa luokseen tällaisen pienen lapsen minun nimessäni, ottaa luokseen minut, ja joka ottaa luokseen minut, ottaa luokseen minun Isäni, joka minut tänne lähetti.»
38 John said to him, Teacher, we saw one casting out demons in thy name who followeth not us; and we forbade him, because he did not follow us.
Yksi Jeesuksen oppilaista, Johannes, sanoi kerran hänelle: »Opettaja, me näimme erään miehen käyttävän sinun nimeäsi vapauttaessaan ihmisiä pahojen henkien vallasta. Me kielsimme häntä, koska hän ei kuulu meidän joukkoomme.»
39 But Jesus said, Forbid him not. For no one, who shall do a miracle in my name, can readily speak evil of me.
»Älkää kieltäkö häntä», Jeesus sanoi, »sillä ei kukaan, joka tekee ihmeitä minun nimeeni, saman tien käänny minua vastaan.
40 For he that is not against us is for us.
Se, joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.
41 For whoever shall give you a cup of water to drink in my name, because ye belong to Christ, truly do I say to you, he will not lose his reward.
Jos joku antaa teille vaikka vain kupillisen vettä siksi, että te olette Kristuksen omia, hän ei totta totisesti ole jäävä palkkaansa vaille.
42 And whoever shall cause one of these little ones that believe to fall away, it would be better for him to have a great millstone hung round his neck, and be cast into the sea.
Mutta jos joku riistää uskon yhdeltäkin näistä pienistä, jotka turvautuvat minuun, sille ihmiselle olisi parempi, jos hänet heitettäisiin myllynkivi kaulassa mereen.
43 And if thy hand cause thee to fall away, cut it off. It is better for thee to enter into life maimed, than having the two hands to go away into hell, into the fire that is unquenchable. (Geenna g1067)
Jos kätesi tekee sellaista, mikä on väärin, leikkaa se pois. On parempi päästä käsipuolena ikuiseen elämään kuin joutua kumpikin käsi tallella helvetin sammumattomaan tuleen. (Geenna g1067)
45 And if thy foot is causing thee to fall away, cut it off; it is better for thee to enter into life lame, than having the two feet to be cast into hell. (Geenna g1067)
Jos jalkasi vie sinut pahaan, hakkaa se pois! Parempi sinun on päästä ikuiseen elämään rampana kuin molemmat jalat tallella joutua kadotukseen. (Geenna g1067)
47 And if thine eye is causing thee to fall away, pluck it out; it is better for thee to enter into the kingdom of God with one eye, than having two eyes to be cast into hell, (Geenna g1067)
Ja jos silmäsi houkuttelee sinua syntiin, revi se pois. On parempi päästä silmäpuolena Jumalan valtakuntaan, kuin molemmilla silmillään katsella helvetin tulta, (Geenna g1067)
48 where their worm dieth not, and the fire is not quenched.
missä mato ei koskaan kuole eikä tuli sammu.
49 For every one will be salted with fire.
Jokainen ihminen joutuu koeteltavaksi.
50 Salt is good; but if the salt have lost its saltness, wherewith will ye season it? Have salt in yourselves, and be at peace with one another.
Hyväkin suola on arvotonta, jos se menettää suolaisuutensa; sillä ei voida maustaa mitään. Älkää siis menettäkö suolaisuuttanne! Eläkää sovussa keskenänne.»
