Mark 5
1 And they came to the other side of the lake, into the country of the Gerasenes.
Kun Jeesus ja oppilaat saapuivat järven toiselle rannalle, gerasalaisten alueelle,
2 And when he had come out of the boat, immediately there met him out of the tombs a man with an unclean spirit,
eräs demonien vallassa oleva mies syöksyi hautausmaalta juuri, kun Jeesus oli nousemassa maihin.
3 who had his dwelling in the tombs; and not even with a chain could any one bind him any longer;
Mies asui hautakammioissa, ja hän oli niin vahva, että joka kerta kun hänet pantiin käsirautoihin ja kahleisiin, hän rikkoi käsiraudat, katkaisi kahleensa ja juoksi pakoon. Kukaan ei mahtanut hänelle mitään.
4 because he had often been bound with fetters and chains, and the chains had been snapped asunder by him, and the fetters broken in pieces; and no one could master him;
5 and continually, night and day, in the tombs and in the mountains, he was crying out, and cutting himself, with stones.
Yötä päivää hän kuljeksi haudoilla tai autioilla vuorilla ja viilteli itseään terävillä kivillä.
6 And seeing Jesus afar off, he ran and bowed down before him,
Mies oli nähnyt Jeesuksen, kun tämä oli ollut vielä kaukana järven selällä, ja juoksi nyt häntä vastaan. Hän heittäytyi maahan Jeesuksen eteen.
7 and cried out with a loud voice, and said, What have I to do with thee, Jesus, Son of the most high God? I adjure thee by God, do not torment me.
Jeesus oli juuri käskemäisillään pahaa henkeä lähtemään miehestä, kun se parahti: »Mitä sinä aiot tehdä minulle, Jeesus, kaikkein korkeimman Jumalan Poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!»
8 For he was saying to him, Unclean spirit, come out from the man.
9 And he asked him, What is thy name? And he saith to him, Legion is my name; for we are many.
»Mikä sinun nimesi on?» Jeesus kysyi, ja demoni vastasi: »Legioona, sillä meitä on monta tässä miehessä.»
10 And he besought him much not to send them out of the country.
Sitten pahat henget kerjäämällä kerjäsivät, ettei Jeesus lähettäisi niitä mihinkään kaukaiseen maahan.
11 Now there was there, by the mountain, a great herd of swine feeding.
Suuri sikalauma sattui olemaan tonkimassa läheisen kukkulan rinteellä.
12 And they besought him, saying, Send us into the swine, that we may enter into them.
»Lähetä meidät noihin sikoihin», demonit pyysivät,
13 And he gave them leave. And the unclean spirits coming out, entered into the swine; and the herd rushed down the steep into the lake, about two thousand, and were drowned in the lake.
ja Jeesus teki niin. Pahat henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin koko sikalauma syöksyi alas jyrkkää rinnettä ja hukkui järveen.
14 And they that fed them fled, and told the news in the city and in the country. And they came to see what had been done.
Sikopaimenet juoksivat pakoon läheisiin kaupunkeihin ja maaseudulle ja levittivät uutista tapahtuneesta. Kaikki kiirehtivät katsomaan, ja pian oli suuri joukko ihmisiä kerääntynyt sinne, missä Jeesus oli.
15 And they come to Jesus, and see him who had been possessed by demons, sitting, clothed, and in his right mind, —him who had had the legion; and they were afraid.
Mutta kun ihmiset näkivät demonien vallassa olleen miehen istumassa täysissä pukeissa ja järjissään, heitä alkoi pelottaa.
16 And they who saw it told them how it befell him that was possessed by the demons, and concerning the swine.
Ne, jotka olivat nähneet tapahtuneen, kertoivat siitä parhaillaan.
17 And they began to beseech him to depart from their borders.
Kansanjoukko alkoi pyytää Jeesusta menemään pois ja jättämään heidät rauhaan.
18 And when he was going on board the boat, he that had been possessed by the demons besought him that be might be with him.
Sen vuoksi Jeesus meni takaisin veneeseen. Demonien vallassa ollut mies kerjäsi Jeesusta ottamaan hänet mukaansa.
19 And he did not permit him, but said to him, Go to thy house to thy friends, and tell them how great things the Lord hath done for thee, and that he hath had compassion on thee.
Mutta Jeesus sanoi: »Ei! Mene kotiin omaistesi luo ja kerro heille, miten ihmeellisiä tekoja Jumala on tehnyt sinulle ja kuinka hän on armahtanut sinut.»
20 And he departed, and began to publish in Decapolis how great things Jesus had done for him; and all wondered.
Mies lähti matkaan ja meni kymmenen kaupungin alueelle kertomaan kaikille suuresta ihmeestä, jonka Jeesus oli hänelle tehnyt. Ihmiset olivat hämmästyneitä hänen kertomastaan.
21 And when Jesus had crossed again in the boat to the ether side, a great multitude gathered about him; and he was by the lake.
Järven toisella rannalla Jeesuksen ympärille kerääntyi suuri väkijoukko.
22 And there cometh one of the rulers of the synagogue, Jairus by name; and seeing him, he fell at his feet,
Paikallisen synagogan johtaja, Jairus, tuli Jeesuksen luo. Hän kumarsi maahan asti
23 and besought him much, saying, My little daughter lieth at the point of death; I pray thee, come and lay thy hands on her, that she may be saved and live.
ja anoi Jeesusta parantamaan hänen pienen tyttärensä. »Tyttö on kuolemaisillaan», hän sanoi epätoivoisena, »tule panemaan kätesi hänen päälleen ja tekemään hänet terveeksi!»
24 And he went with him; and a great multitude followed him, and pressed upon him.
Jeesus lähti miehen mukaan, ja ihmismassa tungeksi heidän ympärillään.
25 And a woman, who had had an issue of blood twelve years,
Joukossa oli eräs nainen, joka oli sairastanut kaksitoista vuotta verenvuototautia.
26 and had undergone much at the hands of many physicians, and spent all that she had, and was not at all benefited, but rather grew worse,
Hän oli kärsinyt paljon ja menettänyt koko omaisuutensa etsiessään vuosikausia apua monilta lääkäreiltä. Terveemmäksi hän ei ollut kuitenkaan tullut – päinvastoin.
27 having heard about Jesus, came in the crowd behind, and touched his garment.
Nainen oli kuullut paljon Jeesuksen tekemistä ihmeistä, ja sen takia hän tuli ihmisjoukon läpi Jeesuksen taakse voidakseen koskettaa hänen vaatteitaan.
28 For she said, If I touch even his garments, I shall be made well.
Nainen näet ajatteli: »Jos pääsen edes koskettamaan hänen vaatteitaan, tulen terveeksi.»
29 And immediately the fountain of her blood was dried up; and she perceived in her body that she was cured of her plague.
Ja niin tapahtuikin: heti kun hän koski Jeesukseen, verenvuoto lakkasi, ja hän tiesi olevansa terve.
30 And Jesus immediately perceiving in himself that power had gone out from him, turned round in the crowed, and said, Who touched my garments?
Jeesus tunsi, että parantavaa voimaa oli lähtenyt hänestä. Hän kääntyi kansanjoukkoon päin ja kysyi: »Kuka kosketti minuun vaatteitani?»
31 And his disciples said to him, Thou seest the multitude pressing on thee, and dost thou say, Who touched me?
Jeesuksen oppilaat sanoivat hänelle: »Tällainen ihmispaljous tungeksii ympärilläsi, ja sinä kysyt, kuka sinua kosketti!»
32 And he looked round to see her who had done this.
Mutta Jeesus katsoi jatkuvasti etsien ympärilleen löytääkseen henkilön, joka oli koskettanut häntä.
33 But the woman, fearing and trembling, knowing what had been done to her, came and fell down before him, and told him all the truth.
Silloin pelästynyt nainen, joka vapisi tajutessaan, mitä hänelle oli juuri tapahtunut, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja kertoi kaiken.
34 And he said to her, Daughter, thy faith hath made thee well; go in peace, and be recovered from thy plague.
Jeesus sanoi hänelle: »Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhassa, sairautesi on parantunut.»
35 While he was yet speaking, there came from the house I of the ruler of the synagogue some who said, Thy daughter is dead; why dost thou trouble the Teacher any further?
Kun Jeesus vielä puhui naisen kanssa, Jairuksen kotoa tultiin sanomaan, ettei Jeesuksen enää kannattanut tulla – tyttö oli jo kuollut.
36 And Jesus, overhearing those words, saith to the ruler of the synagogue, Fear not; only believe.
Mutta Jeesus sanoi Jairukselle: »Älä pelkää! Luota vain minuun.»
37 And he suffered no one to follow him except Peter and James, and John the brother of James.
Sitten hän pysäytti ihmisjoukon eikä antanut muiden kuin Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen tulla mukanaan Jairuksen kotiin.
38 And they come to the house of the ruler of the synagogue; and he seeth a tumult, and people weeping and wailing greatly.
Kun he saapuivat paikalle, Jeesus näki, että siellä vallitsi täysi sekasorto, hillitön itku ja vaikerrus.
39 And going in, he saith to them, Why do ye make this confusion and weeping? The child is not dead, but is sleeping.
Jeesus meni sisään ja kysyi: »Miksi tällainen itku ja hälinä? Lapsi ei ole kuollut – hän vain nukkuu.»
40 And they laughed him to scorn. But putting them all out, he taketh the father of the child, and the mother, and those who were with him, and entereth where the child was.
Ihmiset nauroivat hänelle ivallisesti, mutta hän pyysi heitä menemään pois ja otti mukaansa tytön vanhemmat ja ne kolme oppilastaan. Heidän kanssaan hän meni huoneeseen, jossa tyttö makasi.
41 And taking hold of the hand of the child, he saith to her, Talitha, kum; which is, when interpreted, Damsel, I say to thee, arise!
Jeesus tarttui lapsen käteen ja sanoi: »Nouse ylös, tyttöseni.»
42 And immediately the damsel arose and walked; for she was twelve years old. And immediately they were greatly astonished.
(Tämä oli kaksitoistavuotias.) Tyttö hypähti pystyyn ja käveli. Hänen vanhempansa eivät olleet uskoa silmiään.
43 And he charged them strictly that no one should know it, and bade that something should be given her to eat.
Jeesus kielsi vakavasti heitä kertomasta kenellekään tapahtuneesta ja pyysi antamaan tytölle jotain syötävää.
