Luke 7
1 When he had ended all his discourse in the hearing of the people, he entered Capernaum.
Lopetettuaan puheensa Jeesus lähti takaisin Kapernaumiin.
2 And a certain centurion's servant, who was dear to him, was sick, and about to die.
Erään Rooman armeijan upseerin orja, joka oli isännälleen hyvin arvokas, oli juuri silloin vakavasti sairaana.
3 And having heard about Jesus, he sent to him elders of the Jews, and besought him to come and save his servant.
Kuultuaan Jeesuksesta upseeri lähetti muutamia nimekkäitä juutalaisia pyytämään, että tämä tulisi ja parantaisi sairaan.
4 And they came to Jesus, and besought him earnestly, saying, He is worthy that thou shouldst do this for him;
Miehet tekivät niin. He pyysivät hartaasti Jeesusta mukaansa vedoten siihen, että upseeri oli tehnyt paljon hyvää. »Hän jos kuka ansaitsee, että autat häntä,
5 for he loveth our nation, and himself built the synagogue for us.
sillä hän on osoittanut rakkautta juutalaisia kohtaan. Hän on rakentanut meille synagogankin», he sanoivat.
6 And Jesus went with them. And when he was now not far from the house, the centurion sent friends, saying, Lord, trouble not thyself; for I am not worthy that thou shouldst come under my roof;
Jeesus lähti heidän mukaansa. Kun he olivat jo lähellä taloa, upseeri lähetti muutamia ystäviään sanomaan: »Herra, älä vaivaudu tulemaan kotiini, sillä en ansaitse sellaista kunniaa enkä ole tarpeeksi hyvä edes tulemaan luoksesi. Voit varmasti parantaa palvelijani pelkällä sanalla siinä, missä nyt olet.
7 on which account I did not think myself worthy to come to thee; but command with a word, and let my servant be healed.
8 For even I am a man set under authority, having soldiers under me; and I say to this one, Go, and he goeth; and to another, Come, and he cometh; and to my servant, Do this, and he doeth it.
Olen itse ylempien upseerien alainen ja komennan omia miehiäni. Sanon vain:’Mene!’ ja sotilas menee, tai’tule!’ ja hän tulee. Ja kun sanon palvelijalleni:’Tee tämä tai tuo’, hän tekee. Sano siis vain:’Tule terveeksi!’, niin palvelijani toipuu.»
9 And Jesus hearing this, wondered at him; and turning round said to the multitude that followed him, I say to you, Not even in Israel have I found such faith.
Jeesus oli hämmästynyt. Hän sanoi väkijoukolle: »En ole tavannut yhtään juutalaista, jolla olisi tällainen usko.»
10 And they who were sent, returning to the house, found the servant well.
Kun upseerin ystävät palasivat tämän taloon, orja oli siellä täysin terveenä.
11 And it came to pass the day after, that he was going to a city called Nain; and many of his disciples were with him, and a great multitude.
Vähän tämän jälkeen Jeesus lähti oppilaidensa kanssa Nain-nimiseen kaupunkiin. Kuten tavallista, paljon ihmisiä seurasi hänen kintereillään.
12 And as he came near the gate of the city, lo! there was carried out dead an only son of his mother, and she was a widow; and a great multitude from the city was with her.
Heidän ehtiessään kaupungin portille tuli hautajaissaatto heitä vastaan. Erään leskiäidin ainoa poika oli kuollut. Äidin mukana kulki suuri surevien joukko.
13 And when the Lord saw her, he was moved with compassion for her, and said to her, Weep not.
Kun Jeesus näki äidin, hänet valtasi syvä myötätunto ja hän sanoi: »Älä itke!»
14 And he came up, and touched the bier; and they who bore it stood still; and he said, Young man, I say to thee, Rise.
Sitten hän astui paarien luo, ja kantajat pysähtyivät. »Poika, tule takaisin elämään», hän sanoi.
15 And he that was dead sat up and began to speak; and he gave him to his mother.
Poika nousi istumaan ja sanoi jotain ympärillään oleville. Jeesus antoi hänet takaisin hänen äidilleen.
16 And fear seized on all, and they gave glory to God, saying, A great prophet hath risen up among us; and, God hath visited his people.
Ihmiset joutuivat pelon valtaan ja alkoivat kiittää Jumalaa. »Tänne on tullut suuri profeetta», he sanoivat. »Olemme tänään nähneet Jumalan toimivan.»
17 And this report about him went forth in all Judaea, and in all the neighboring country.
Tapahtuneesta levisi tieto ympäri Juudeaa ja sen ulkopuolellekin.
18 And the disciples of John told him all these things.
Johannes Kastajan oppilaat kuulivat pian tästä kaikesta ja kertoivat Johannekselle.
19 And calling to him two of his disciples, John sent them to the Lord, saying, Art thou he that is to come, or are we to look for another?
Silloin hän lähetti kaksi heistä kysymään Jeesukselta: »Oletko sinä tosiaan Messias vai onko meidän yhä odotettava häntä?»
20 And the men came to him and said, John the Baptist hath sent us to thee, saying, Art thou he that is to come, or are we to look for another?
Johanneksen oppilaat löysivät Jeesuksen sairaiden keskeltä – hän paransi rampoja ja sokeita ja ajoi ihmisistä demoneja. Kuultuaan Johanneksen esittämän kysymyksen hän vastasi: »Menkää kertomaan Johannekselle, mitä olette täällä nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, liikuntakyvyttömät juoksevat, lepratautisissa ei näy enää sairauden merkkiäkään, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään eloon ja köyhät saavat kuulla Jumalan iloisen uutisen.
21 In that hour he cured many of diseases, and plagues, and evil spirits, and to many who were blind he gave sight.
22 And he answered and said to them, Go and tell John what ye have seen and heard; that the blind receive sight, the lame walk, lepers are cleansed, the deaf hear, the dead are raised, to the poor good tidings are brought;
23 and blessed is he, whoever shall find no occasion of stumbling in me.
Sanokaa Johannekselle myös:’Onnellinen se, joka ei loukkaannu minuun!’»
24 And when the messengers of John had departed, he began to say to the multitudes concerning John, What have ye gone out into the wilderness to see? the reeds shaken by the wind?
Heidän lähdettyään Jeesus puhui ihmisille Johanneksesta. »Millainen oli se mies, jota te menitte katsomaan Juudean autiomaahan?» hän kysyi. »Heikko kuin ruohonkorsi, jonka jokainen tuulenpuuska saa taipumaan?
25 But what have ye gone out to see? a man clothed in soft raiment? Lo! they who wear gorgeous apparel, and live luxuriously, are in kings' palaces.
Ja oliko hän hienoissa vaatteissa? Ei! Ne, jotka elävät ylellisyydessä, eivät viihdy autiomaassa, vaan palatsissa.
26 But what have ye gone out to see? A prophet? Yea, I say to you, and more than a prophet.
Entä löysittekö profeetan? Kyllä, löysitte enemmänkin kuin profeetan!
27 This is he of whom it is written, “Lo! I send my messenger before thy face, who shall prepare thy way before thee.”
Raamattu puhuu juuri hänestä:’Lähetän sanansaattajan edelläsi tekemään sinulle tietä.’
28 I say to you, Among those born of women there is no greater prophet than John; but he that is least in the kingdom of God is greater than he.
Johannes on ihmisistä suurin, mutta pieninkin Jumalan valtakunnan kansalainen on kuitenkin suurempi kuin hän.»
29 And all the people when they heard him, and the publicans, acknowledged God as righteous by being baptized with the baptism of John.
Kaikki, jotka kuulivat Johanneksen puhuvan – paatuneimmatkin – olivat Jumalan kanssa yhtä mieltä synneistään ja antoivat Johanneksen kastaa heidät.
30 But the Pharisees and the lawyers rejected the purpose of God toward themselves, not being baptized by him.
Vain fariseukset ja lainopettajat hylkäsivät suunnitelman, joka Jumalalla oli heitä varten, ja kieltäytyivät Johanneksen kasteesta.
31 To what then shall I compare the men of this generation, and what are they like?
»Mitä sellaisista ihmisistä on ajateltava?» Jeesus kysyi. »Mihin oikein heitä vertaisin?
32 They are like children sitting in the market-place, and calling one to another, saying, We piped to you, and ye did not dance; we sung a dirge, and ye did not weep.
He ovat kuin lapsia, jotka kiukuttelevat tovereilleen:’Te ette tulleet mukaan leikkimään häitä ettekä te tulleet leikkimään hautajaisia!’
33 For John the Baptist hath come not eating bread, nor drinking wine; and ye say, He hath a demon.
Johannes Kastaja paastoaa usein, eikä hän ole eläessään edes maistanut viiniä, ja te sanotte:’Hänen täytyy olla riivattu!’
34 The Son of man hath come eating and drinking; and ye say, Behold, a glutton and a wine-bibber, a friend of publicans and sinners!
Mutta kun minä syön ja juon, te sanotte:’Hän on syömäri ja juoppo! Sitä paitsi hän seurustelee kaikenlaisten huonomaineisten tyyppien kanssa.’
35 But wisdom is acknowledged by all her children.
Kaikki Jumalan lapset ovat kuitenkin nähneet hänen viisautensa todeksi.»
36 And one of the Pharisees asked him to eat with him; and he went into the Pharisee's house, and reclined at the table.
Eräs fariseus pyysi Jeesusta kotiinsa syömään, ja Jeesus meni. Kun käytiin pöytään,
37 And lo! a woman who was in the city, a sinner, learning that he was at table in the Pharisee's house, brought an alabaster-bottle of ointment,
tuli sisään huono nainen, joka oli kuullut Jeesuksen olevan siellä. Hänellä oli mukanaan hieno pullo kallista, hyvältä tuoksuvaa voidetta.
38 and standing behind at his feet, weeping, began to wet his feet with tears, and wiped them with the hair of her head, and kissed his feet, and anointed them with the ointment.
Nainen lysähti polvilleen Jeesuksen viereen ja itki niin, että Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään. Nainen alkoi pyyhkiä hiuksillaan Jeesuksen jalkoja, suuteli niitä ja kaatoi niille koko voiteen.
39 And the Pharisee who had invited him, when he saw this, said within himself, This man, if he were a prophet, would know who, and what sort of woman, this is that toucheth him; for she is a sinner.
Kun talon isäntä näki, mitä tapahtui ja kuka nainen oli, hän ajatteli itsekseen, ettei Jeesus voinut olla profeetta. »Jos hän tosiaan olisi Jumalan lähettämä, hän tietäisi, millainen nainen tuo on!»
40 And Jesus answering said to him, Simon, I have somewhat to say to thee. And he saith, Teacher, say on.
Tajuten, mitä mies ajatteli, Jeesus sanoi: »Simon, tahtoisin sanoa sinulle jotain.» »Ole hyvä vain, opettaja», Simon sanoi.
41 A certain money-lender had two debtors; one owed five hundred denaries, and the other fifty.
Jeesus kertoi hänelle: »Eräs mies lainasi kahdelle ihmiselle rahaa – toiselle viidensadan päivän palkan, toiselle kymmenesosan siitä.
42 When they had nothing to pay, he freely remitted the debt of both. Which of them, now, will love him the most?
Kun kumpikaan heistä ei pystynyt maksamaan takaisin, hän antoi hyväntahtoisena miehenä molempien pitää rahan omanaan. Kumpi mahtoi rakastaa häntä sen jälkeen enemmän?»
43 Simon answering said, He, I suppose, to whom he remitted the most. And he said to him, Thou hast judged rightly.
»Varmaankin se, joka oli ollut enemmän velkaa», Simon vastasi. »Niin varmasti», Jeesus sanoi.
44 And turning to the woman, he said to Simon, Seest thou this woman? I entered thy house, no water didst thou give me for my feet; but she wet my feet with tears, and wiped them with her hair.
Sitten hän katsoi naista ja sanoi Simonille: »Näetkö naisen, joka on tässä polvillaan? Kun tulin teille, en saanut vettä pestäkseni pölyt jaloistani, mutta hän on kastellut jalkani kyynelillään ja kuivannut ne hiuksillaan.
45 No kiss didst thou give me; but she, from the time I came in, did not cease to kiss my feet.
En saanut sinulta tavanomaista tervehdyssuudelmaa, mutta hän on suudellut jalkojani siitä asti kun tulin tähän.
46 My head with oil thou didst not anoint; but she anointed my feet with costly ointment.
Et voidellut päätäni oliiviöljyllä, niin kuin tapa on, mutta tämä nainen on kaatanut jaloilleni kalliin voiteen.
47 Wherefore, I say to thee, her many sins have been forgiven; for she loved much; but he to whom little is forgiven loveth little.
Hän on tehnyt paljon syntiä, mutta saa kaiken anteeksi – hän on rakastanut minua paljon. Se, joka on saanut vähän anteeksi, rakastaa vain vähän.»
48 And he said to her, Thy sins have been forgiven.
Naiselle hän sanoi vielä: »Saat syntisi anteeksi.»
49 And those who were at table with him began to say within themselves, Who is this that even forgiveth sins?
Muut vieraat alkoivat ajatella: »Kuka tuo mies oikein luulee olevansa, kun tuolla tavoin antaa ihmisille syntejä anteeksi?»
50 But he said to the woman, Thy faith hath saved thee; go in peace.
Mutta Jeesus sanoi naiselle: »Uskosi on pelastanut sinut; voit lähteä rauhassa.»
