Job 9
1 Then Job answered and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 Of a truth, I know that it is so: For how can man be just before God?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 If he choose to contend with him, He cannot answer him to one charge of a thousand.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 He is excellent in wisdom, mighty in strength: Who hath hardened himself against him, and prospered?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 He removeth the mountains, and they know it not; He overturneth them in his anger.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 He shaketh the earth out of her place, And the pillars thereof tremble.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 He commandeth the sun, and it riseth not, And he sealeth up the stars.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 He alone spreadeth out the heavens, And walketh upon the high waves of the sea.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 He made the Bear, Orion, and the Pleiades, And the secret chambers of the South.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 He doeth great things past finding out, Yea, wonderful things without number.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Lo! he goeth by me, but I see him not; He passeth along, but I do not perceive him.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Lo! he seizeth, and who can hinder him? Who will say to him, What doest thou?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 God will not turn away his anger; The proud helpers are brought low before him.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 How much less shall I answer him, And choose out words to contend with him?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Though I were innocent, I would not answer him; I would cast myself on the mercy of my judge.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Should I call, and he make answer to me, I could not believe that he listened to my voice, —
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 He who falleth upon me with a tempest, And multiplieth my wounds without cause!
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Who will not suffer me to take my breath, But filleth me with bitterness!
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 If I look to strength, “Lo! here am I!” [[saith he, ]] If to justice, “Who shall summon me to trial?”
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Though I were upright, yet must my own mouth condemn me; Though I were innocent, He would prove me perverse.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Though I were innocent, I would not care for myself; I would despise my life.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 It is all one; therefore I will affirm, He destroyeth the righteous and the wicked alike.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 When the scourge bringeth sudden destruction, He laugheth at the sufferings of the innocent.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 The earth is given into the hands of the wicked; He covereth the face of the judges thereof; If it be not He, who is it?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 My days have been swifter than a courier; They have fled away; they have seen no good.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 They have gone by like the reed-skiffs; Like the eagle, darting upon his prey.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 If I say, I will forget my lamentation, I will change my countenance, and take courage,
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Still am I in dread of the multitude of my sorrows; For I know that thou wilt not hold me innocent.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 I shall be found guilty; Why then should I labor in vain?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 If I wash myself in snow, And cleanse my hands with lye,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Still wilt thou plunge me into the pit, So that my own clothes will abhor me.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 For He is not a man, as I am, that I may contend with him, And that we may go together into judgment;
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 There is no umpire between us, Who may lay his hand upon us both.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Let him take from me his rod, And not dismay me with his terrors,
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Then I will speak, and not be afraid of him: For I am not so at heart.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
