Job 9
1 Then Job answered and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 Of a truth, I know that it is so: For how can man be just before God?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 If he choose to contend with him, He cannot answer him to one charge of a thousand.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 He is excellent in wisdom, mighty in strength: Who hath hardened himself against him, and prospered?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 He removeth the mountains, and they know it not; He overturneth them in his anger.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 He shaketh the earth out of her place, And the pillars thereof tremble.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 He commandeth the sun, and it riseth not, And he sealeth up the stars.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 He alone spreadeth out the heavens, And walketh upon the high waves of the sea.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 He made the Bear, Orion, and the Pleiades, And the secret chambers of the South.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 He doeth great things past finding out, Yea, wonderful things without number.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Lo! he goeth by me, but I see him not; He passeth along, but I do not perceive him.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Lo! he seizeth, and who can hinder him? Who will say to him, What doest thou?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 God will not turn away his anger; The proud helpers are brought low before him.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 How much less shall I answer him, And choose out words to contend with him?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Though I were innocent, I would not answer him; I would cast myself on the mercy of my judge.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Should I call, and he make answer to me, I could not believe that he listened to my voice, —
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 He who falleth upon me with a tempest, And multiplieth my wounds without cause!
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Who will not suffer me to take my breath, But filleth me with bitterness!
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 If I look to strength, “Lo! here am I!” [[saith he, ]] If to justice, “Who shall summon me to trial?”
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Though I were upright, yet must my own mouth condemn me; Though I were innocent, He would prove me perverse.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Though I were innocent, I would not care for myself; I would despise my life.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 It is all one; therefore I will affirm, He destroyeth the righteous and the wicked alike.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 When the scourge bringeth sudden destruction, He laugheth at the sufferings of the innocent.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 The earth is given into the hands of the wicked; He covereth the face of the judges thereof; If it be not He, who is it?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 My days have been swifter than a courier; They have fled away; they have seen no good.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 They have gone by like the reed-skiffs; Like the eagle, darting upon his prey.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 If I say, I will forget my lamentation, I will change my countenance, and take courage,
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 Still am I in dread of the multitude of my sorrows; For I know that thou wilt not hold me innocent.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 I shall be found guilty; Why then should I labor in vain?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 If I wash myself in snow, And cleanse my hands with lye,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 Still wilt thou plunge me into the pit, So that my own clothes will abhor me.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 For He is not a man, as I am, that I may contend with him, And that we may go together into judgment;
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 There is no umpire between us, Who may lay his hand upon us both.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Let him take from me his rod, And not dismay me with his terrors,
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Then I will speak, and not be afraid of him: For I am not so at heart.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
