Job 6
1 Then Job answered and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 O that my grief were weighed thoroughly! That my calamities were put together in the balance!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 Surely they would be heavier than the sand of the sea; On this account were my words rash.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 For the arrows of the Almighty have pierced me; Their poison drinketh up my spirit; The terrors of God set themselves in array against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Doth the wild ass bray in the midst of grass? Or loweth the ox over his fodder?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Can that which is unsavory be eaten without salt? Is there any taste in the white of an egg?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 That which my soul abhorreth to touch Hath become my loathsome food.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 O that I might have my request, And that God would grant me that which I long for!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 That it would please God to destroy me; That he would let loose his hand, and make an end of me!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Yet it should still be my consolation, Yea, in unsparing anguish I would exult, That I have not denied the commands of the Holy One.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 What is my strength, that I should hope? And what mine end, that I should be patient?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Is my strength the strength of stones? Or is my flesh brass?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Alas, there is no help within me! Deliverance is driven from me!
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 To the afflicted, kindness should be shown by a friend; Else he casteth off the fear of the Almighty.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 But my brethren are faithless like a brook; Like streams of the valley that pass away;
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Which are turbid by reason of the ice, And the snow, which hideth itself in them.
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 As soon as they flow forth, they vanish; When the heat cometh, they are dried up from their place.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 The caravans turn aside to them on their way; They go up into the desert, and perish.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 The caravans of Tema look for them; The companies of Sheba expect to see them;
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 They are ashamed that they have relied on them; They come to their place, and are confounded.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 So ye also are nothing; Ye see a terror, and shrink back.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Have I said, Bring me gifts? Or, Give a present for me out of your substance?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 Or, Deliver me from the enemy's hand? Or, Rescue me from the hand of the violent?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Convince me, and I will hold my peace; Cause me to understand wherein I have erred.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 How powerful are the words of truth! But what do your reproaches prove?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Do ye mean to censure words? The words of a man in despair are but wind.
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Truly ye spread a net for the fatherless; Ye dig a pit for your friend.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Look now upon me, I pray you; For to your very face can I speak falsehood?
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Return, I pray, and let there be no unfairness; Yea, return; —still is my cause righteous.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Is there iniquity on my tongue? Cannot my taste discern what is sinful?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
