Job 6
1 Then Job answered and said:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 O that my grief were weighed thoroughly! That my calamities were put together in the balance!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Surely they would be heavier than the sand of the sea; On this account were my words rash.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 For the arrows of the Almighty have pierced me; Their poison drinketh up my spirit; The terrors of God set themselves in array against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Doth the wild ass bray in the midst of grass? Or loweth the ox over his fodder?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Can that which is unsavory be eaten without salt? Is there any taste in the white of an egg?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 That which my soul abhorreth to touch Hath become my loathsome food.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 O that I might have my request, And that God would grant me that which I long for!
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 That it would please God to destroy me; That he would let loose his hand, and make an end of me!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Yet it should still be my consolation, Yea, in unsparing anguish I would exult, That I have not denied the commands of the Holy One.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 What is my strength, that I should hope? And what mine end, that I should be patient?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Is my strength the strength of stones? Or is my flesh brass?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Alas, there is no help within me! Deliverance is driven from me!
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 To the afflicted, kindness should be shown by a friend; Else he casteth off the fear of the Almighty.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 But my brethren are faithless like a brook; Like streams of the valley that pass away;
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 Which are turbid by reason of the ice, And the snow, which hideth itself in them.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 As soon as they flow forth, they vanish; When the heat cometh, they are dried up from their place.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 The caravans turn aside to them on their way; They go up into the desert, and perish.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 The caravans of Tema look for them; The companies of Sheba expect to see them;
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 They are ashamed that they have relied on them; They come to their place, and are confounded.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 So ye also are nothing; Ye see a terror, and shrink back.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Have I said, Bring me gifts? Or, Give a present for me out of your substance?
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 Or, Deliver me from the enemy's hand? Or, Rescue me from the hand of the violent?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Convince me, and I will hold my peace; Cause me to understand wherein I have erred.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 How powerful are the words of truth! But what do your reproaches prove?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Do ye mean to censure words? The words of a man in despair are but wind.
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Truly ye spread a net for the fatherless; Ye dig a pit for your friend.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Look now upon me, I pray you; For to your very face can I speak falsehood?
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Return, I pray, and let there be no unfairness; Yea, return; —still is my cause righteous.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Is there iniquity on my tongue? Cannot my taste discern what is sinful?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
