Job 41
1 Canst thou draw forth the crocodile with a hook, Or press down his tongue with a cord?
Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2 Canst thou put a rope into his nose, Or pierce his cheek with a hook?
Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
3 Will he make many entreaties to thee? Will he speak soft words to thee?
Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
4 Will he make a covenant with thee? Canst thou take him for a servant for ever?
Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5 Canst thou play with him, as with a bird? Or canst thou bind him for thy maidens?
Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6 Do men in company lay snares for him? Do they divide him among the merchants?
Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7 Canst thou fill his skirt with barbed irons, Or his head with fish-spears?
Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8 Do but lay thy hand upon him, —Thou wilt no more think of battle!
Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
9 Behold, his hope is vain! Is he not cast down at the very sight of him?
Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
10 None is so fierce that he dare stir him up; Who then is he that can stand before me?
"Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
11 Who hath done me a favor, that I must repay him? Whatever is under the whole heaven is mine.
Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12 I will not be silent concerning his limbs, And his strength, and the beauty of his armor.
En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13 Who can uncover the surface of his garment? Who will approach his jaws?
Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14 Who will open the doors of his face? The rows of his teeth are terrible!
Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15 His glory is his strong shields, United with each other, as with a close seal.
Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16 They are joined one to another, So that no air can come between them.
Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17 They cleave fast to each other, They hold together, and cannot be separated.
Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18 His sneezing sendeth forth light, And his eyes are like the eyelashes of the morning.
Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19 Out of his mouth go flames, And sparks of fire leap forth.
Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20 From his nostrils issueth smoke, as from a heated pot, or caldron.
Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21 His breath kindleth coals, And flames issue from his mouth.
Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22 In his neck dwelleth strength, And terror danceth before him.
Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23 The flakes of his flesh cleave fast together; They are firm upon him, and cannot be moved.
Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24 His heart is solid like a stone; Yea, solid like the nether millstone.
Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25 When he riseth up, the mighty are afraid; Yea, they lose themselves for terror.
Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26 The sword of him that assaileth him doth not stand, The spear, the dart, nor the habergeon.
Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27 He regardeth iron as straw, And brass as rotten wood.
Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
28 The arrow cannot make him flee; Sling-stones to him become stubble;
Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29 Clubs are accounted by him as straw; He laugheth at the shaking of the spear.
Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30 Under him are sharp potsherds; He spreadeth out a thrashing-sledge upon the mire.
Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31 He maketh the deep to boil like a caldron; He maketh the sea like a pot of ointment.
Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32 Behind him he leaveth a shining path; One would think the deep to be hoary.
Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33 Upon the earth there is not his master; He is made without fear.
Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
34 He looketh down upon all that is high; He is king over all the sons of pride.
Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
