Job 4
1 Then spake Eliphaz the Temanite, and said:
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 If one attempt a word with thee, wilt thou be offended? But who can refrain from speaking?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Behold, thou hast admonished many; Thou hast strengthened feeble hands;
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Thy words have upheld him that was falling, And thou hast given strength to feeble knees.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 But now it is come upon thee, and thou faintest; It toucheth thee, and thou art confounded!
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Is not thy fear of God thy hope, And the uprightness of thy ways thy confidence?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Remember, I pray thee, who ever perished being innocent? Or where have the righteous been cut off?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 According to what I have seen, they who plough iniquity, And sow mischief, reap the same.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 By the blast of God they perish, And by the breath of his nostrils they are consumed.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, And the teeth of the young lions are broken.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 The fierce lion perisheth for lack of prey, And the whelps of the lioness are scattered abroad.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 A word was once secretly brought to me, And mine ear caught a whisper thereof.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 Amid thoughts from visions of the night, When deep sleep falleth upon men,
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 A fear and a horror came upon me, Which made all my bones to shake.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 Then a spirit passed before my face, The hair of my flesh rose on end;
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 It stood still, but its form I could not discern; An image was before mine eyes; There was silence, and I heard a voice:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 “Shall mortal man be more just than God? Shall man be more pure than his Maker?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Behold, he putteth no trust in his ministering spirits, And his angels he chargeth with frailty.
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 What then are they who dwell in houses of clay, Whose foundation is in the dust, Who crumble to pieces, as if moth-eaten!
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 Between morning and evening are they destroyed; They perish for ever, and none regardeth it.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 The excellency that is in them is torn away; They die before they have become wise.”
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
