Job 3
1 At length Job opened his mouth, and cursed the day of his birth.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 And Job spake and said:
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Perish the day in which I was born, and the night which said, “A man-child is conceived!”
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Let that day be darkness; Let not God seek it from above; Yea, let not the light shine upon it!
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Let darkness and the shadow of death redeem it; Let a cloud dwell upon it; Let whatever darkeneth the day terrify it!
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 As for that night, let darkness seize upon it; Let it not rejoice among the days of the year; Let it not come into the number of the months!
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 O let that night be unfruitful! Let there be in it no voice of joy;
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Let them that curse the day curse it, Who are skilful to stir up the leviathan!
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Let the stars of its twilight be darkened; Let it long for light, and have none; Neither let it see the eyelashes of the morning!
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Because it shut not up the doors of my mother's womb, And hid not trouble from mine eyes.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Why died I not at my birth? Why did I not expire when I came forth from the womb?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Why did the knees receive me, And why the breasts, that I might suck?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 For now should I lie down and be quiet; I should sleep; then should I be at rest,
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 With kings and counsellors of the earth, Who built up for themselves—ruins!
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Or with princes that had gold, And filled their houses with silver;
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Or, as a hidden untimely birth, I had perished; As infants which never saw the light.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 There the wicked cease from troubling; There the weary are at rest.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 There the prisoners rest together; They hear not the voice of the oppressor.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 The small and the great are there, And the servant is free from his master.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Why giveth He light to him that is in misery, And life to the bitter in soul,
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 Who long for death, and it cometh not, And dig for it more than for hid treasures;
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Who rejoice exceedingly, Yea, exult, when they can find a grave?
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Why is light given to a man from whom the way is hid, And whom God hath hedged in?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 For my sighing cometh before I eat, And my groans are poured out like water.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 For that which I dread overtaketh me; That at which I shudder cometh upon me.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 I have no peace, nor quiet, nor respite: Misery cometh upon me continually.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
