Job 29
1 Moreover Job continued his discourse, and said:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 O that I were as in months past, In the days when God was my guardian;
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 When his lamp shined over my head, And when by his light I walked through darkness!
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 As I was in the autumn of my days, When the friendship of God was over my tent;
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 When the Almighty was yet with me, And my children were around me;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 When I bathed my steps in milk, And the rock poured me out rivers of oil!
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 When I went forth to the gate by the city, And took my seat in the market-place,
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 The young men saw me and hid themselves, And the aged arose and stood.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 The princes refrained from speaking, And laid their hand upon their mouth.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 The nobles held their peace, And their tongue cleaved to the roof of their mouth.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 When the ear heard me, then it blessed me; And when the eye saw me, it gave witness to me.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 For I delivered the poor, when they cried; And the fatherless, who had none to help him.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 The blessing of him that was ready to perish came upon me, And I caused the heart of the widow to sing for joy.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 I clothed myself with righteousness, and it clothed itself with me; And justice was my robe and diadem.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 I was eyes to the blind, And feet was I to the lame;
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 I was a father to the poor, And the cause of him I knew not I searched out;
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 And I broke the teeth of the wicked, And plucked the spoil from his jaws.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Then said I, “I shall die in my nest; I shall multiply my days as the sand.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 My root is spread abroad to the waters, And the dew abideth on my branches.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 My glory is fresh with me, And my bow gathereth strength in my hand.”
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 To me men gave ear, and waited, And kept silence for my counsel.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 To my words they made no reply, When my speech dropped down upon them.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 Yea, they waited for me as for the rain; They opened their mouths wide as for the latter rain.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 If I smiled upon them, they believed it not; Nor did they cause the light of my countenance to fall.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 When I came among them, I sat as chief; I dwelt as a king in the midst of an army, As a comforter among mourners.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
