Job 19
1 But Job answered and said:
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 How long will ye vex my soul, And break me in pieces with words?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 These ten times have ye reviled me; Without shame do ye stun me!
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 And be it, indeed, that I have erred, My error abideth with myself.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 Since, indeed, ye magnify yourselves against me, And plead against me my reproach,
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 Know then that it is God who hath brought me low; He hath encompassed me with his net.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 Behold, I complain of wrong, but receive no answer; I cry aloud, but obtain no justice.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 He hath fenced up my way, so that I cannot pass, And hath set darkness in my paths.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 He hath stripped me of my glory, And taken the crown from my head.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 He hath destroyed me on every side, and I am gone! He hath torn up my hope like a tree.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 He kindleth his anger against me, And counteth me as his enemy.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 His troops advance together against me; They throw up for themselves a way to me, And encamp around my dwelling.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 My brethren he hath put far from me, And my acquaintance are wholly estranged from me.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 My kinsfolk have forsaken me, And my bosom friends have forgotten me.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 The foreigners of my house, yea, my own maid-servants, regard me as a stranger; I am an alien in their eyes.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 I call my servant, and he maketh no answer; With my own mouth do I entreat him.
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 My breath is become strange to my wife, And my prayers also to my own mother's sons.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Even young children despise me; When I rise up, they speak against me.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 All my bosom friends abhor me, And they whom I loved are turned against me.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 My bones cleave to my flesh and my skin, And I have scarcely escaped with the skin of my teeth.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 Have pity upon me, O ye my friends! have pity upon me; For the hand of God hath smitten me!
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 Why do ye persecute me like God, And are not satisfied with my flesh?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 O that my words were now written! O that they were marked down in a scroll!
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 That with an iron pen, and with lead, They were engraven upon the rock for ever!
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 Yet I know that my Vindicator liveth, And will hereafter stand up on the earth;
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 And though with my skin this body be wasted away, Yet without my flesh shall I see God.
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 Yea, I shall see him my friend; My eyes shall behold him, and not another: For this, my soul panteth within me.
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 Since ye say, “How may we persecute him, And find grounds of accusation against him?”
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 Be ye afraid of the sword! For malice is a crime for the sword; That ye may know that judgment cometh.
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
