Job 17
1 My breath is exhausted; My days are at an end; The grave is ready for me.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Are not revilers before me? And doth not my eye dwell upon their provocations?
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Give a pledge, I pray thee; be thou a surety for me with thee; Who is he that will strike hands with me?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Behold, thou hast blinded their understanding; Therefore thou wilt not suffer them to prevail.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 He who delivereth up his friends as a prey, —The eyes of his children shall fail.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 He made me the by-word of the people; Yea, I have become their abhorrence.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 My eye therefore is dim with sorrow, And all my limbs are as a shadow.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Upright men will be astonished at this, And the innocent will rouse themselves against the wicked.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 The righteous will also hold on his way, And he that hath clean hands will gather strength.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 But as for you all, return, I pray! I find not yet among you one wise man.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 My days are at an end; My plans are broken off; Even the treasures of my heart.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 Night hath become day to me; The light bordereth on darkness.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 I say to the pit, Thou art my father! And to the worm, My mother! and, My sister!
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 Where then is my hope? Yea, my hope, who shall see it?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
