Job 16
1 But Job answered and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 Of such things as these I have heard enough! Miserable comforters are ye all!
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Will there ever be an end to words of wind? What stirreth thee up, that thou answerest?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 I also might speak like you, If ye were now in my place; I might string together words against you, And shake my head at you.
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 I would strengthen you with my mouth, And the consolation of my lips should sustain you.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 If I speak, my grief is not assuaged; And if I forbear, it doth not leave me.
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 For now He hath quite exhausted me; Thou hast desolated all my house!
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 Thou hast seized hold of me, and this is a witness against me; My leanness riseth up and testifieth against me to my face.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 His anger teareth my flesh, and pursueth me; He gnasheth upon me with his teeth; My adversary sharpeneth his eyes upon me.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 They gape for me with their mouths; In scorn they smite me on the cheek; With one consent they assemble against me.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 God hath given me a prey to the unrighteous, And delivered me into the hands of the wicked.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 I was at ease, but he hath crushed me; He hath seized me by the neck, and dashed me in pieces; He hath set me up for his mark.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 His archers encompass me around; He pierceth my reins, and doth not spare; He poureth out my gall upon the ground.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 He breaketh me with breach upon breach; He rusheth upon me like a warrior.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 I have sewed sackcloth upon my skin, And thrust my horn into the dust.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 My face is red with weeping, And upon my eyelids is deathlike darkness.
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Yet is there no injustice in my bands. And my prayer hath been pure.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth! cover not thou my blood, And let there be no hiding-place for my cry!
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Yet even now, behold, my witness is in heaven, And he who knoweth me is on high.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 My friends have me in derision, But my eye poureth out tears unto God.
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 O that one might contend for a man with God, As a man contendeth with his neighbor!
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 For when a few years shall have passed, I shall go the way whence I shall not return.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
