Job 15
1 Then answered Eliphaz the Temanite, and said:
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 Should a wise man answer with arguments of wind, Or fill his bosom with the east wind?
"Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3 Should he argue with speech that helpeth him not, And with words which do not profit him?
Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4 Behold, thou makest the fear of God a vain thing, And discouragest prayer before him.
Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5 Yea, thy own mouth proclaimeth thy iniquity, Though thou choosest the tongue of the crafty.
Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6 Thy own mouth condemneth thee, and not I; Thy own lips testify against thee.
Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 Art thou the first man that was born? Wast thou formed before the hills?
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8 Hast thou listened in the council of God, And drawn all wisdom to thyself?
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9 What dost thou know, that we know not also? What dost thou understand, that is a secret to us?
Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10 With us are the aged and hoary-headed; Much older than thy father.
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11 Dost thou despise the consolations of God, And words so full of kindness to thee?
Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12 Why hath thy passion taken possession of thee? And why this winking of thine eyes?
Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13 For against God hast thou turned thy spirit, And uttered such words from thy mouth.
niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14 What is man, that he should be pure, And he that is born of woman, that he should be innocent?
Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15 Behold, He putteth no trust in his ministering spirits, And the heavens are not pure in his sight;
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16 Much less, abominable and polluted man, Who drinketh iniquity as water.
saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17 Hear me, and I will show thee, And that which I have seen will I declare;
Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18 Which the wise men have told, And not kept concealed, as received from their fathers;
mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19 To whom alone the land was given, And among whom not a stranger wandered.
niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20 “All his days the wicked man is in pain; Yea, all the years, that are laid up for the oppressor.
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21 A fearful sound is in his ears; In peace the destroyer cometh upon him.
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22 He hath no hope that he shall escape from darkness; He is set apart for the sword.
Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23 He wandereth about, seeking bread; He knoweth that a day of darkness is at hand.
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24 Distress and anguish fill him with dread; They prevail against him like a king ready for the battle.
Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25 Because he stretched forth his hand against God, And bade defiance to the Almighty,
Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26 And ran against him with outstretched neck, With the thick bosses of his bucklers;
ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27 Because he covered his face with fatness, And gathered fat upon his loins,
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28 And dwelt in desolated cities, In houses which no man inhabiteth, That are ready to become heaps.
asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29 He shall not be rich; his substance shall not endure, And his possessions shall not be extended upon the earth.
jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30 He shall not escape from darkness, And the flame shall dry up his branches; Yea, by the breath of His mouth shall he be taken away.
Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31 “Let not man trust in vanity! he will be deceived; For vanity shall be his recompense.
Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32 He shall come to his end before his time, And his branch shall not be green.
Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33 He shall shake off his unripe fruit like the vine, And shed his blossoms like the olive-tree.
Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34 The house of the unrighteous shall be famished, And fire shall consume the tents of bribery.
Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35 They conceive mischief, and bring forth misery, And their breast deviseth deceit.”
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
