Job 14
1 Man, that is born of woman, Is of few days, and full of trouble.
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 He cometh forth as a flower, and is cut down; He fleeth also as a shadow, and continueth not.
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 And dost thou fix thine eyes upon such a one? And dost thou bring me into judgment with thee?
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 Who can produce a clean thing from an unclean? Not one.
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5 Seeing that his days are determined, And the number of his months, with thee, And that thou hast appointed him bounds which he cannot pass,
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6 O turn thine eyes from him, and let him rest, That he may enjoy, as a hireling, his day!
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 For there is hope for a tree, If it be cut down, that it will sprout again, And that its tender branches will not fail;
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8 Though its root may have grown old in the earth, And though its trunk be dead upon the ground,
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9 Through the scent of water it will bud, And put forth boughs, like a young plant.
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10 But man dieth, and he is gone! Man expireth, and where is he?
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11 The waters fail from the lake; And the stream wasteth and drieth up;
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 So man lieth down, and riseth not; Till the heavens be no more, he shall not awake, Nor be roused from his sleep.
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13 O that thou wouldst hide me in the under-world! That thou wouldst conceal me till thy wrath be past! That thou wouldst appoint me a time, and then remember me! (Sheol h7585)
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
14 If a man die, can he live again? All the days of my war-service would I wait, Till my change should come.
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15 Thou wilt call, and I will answer thee; Thou wilt have compassion upon the work of thy hands!
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 But now thou numberest my steps; Thou watchest over my sins.
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 My transgression is sealed up in a bag; Yea, thou addest unto my iniquity.
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 As the mountain falling cometh to nought, And the rock is removed from its place;
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 As the waters wear away the stones, And the floods wash away the dust of the earth, So thou destroyest the hope of man.
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 Thou prevailest against him continually, and he perisheth; Thou changest his countenance, and sendest him away.
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21 His sons come to honor, but he knoweth it not; Or they are brought low, but he perceiveth it not.
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
22 But his flesh shall have pain for itself alone; For itself alone shall his soul mourn.
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
