Job 13
1 Lo! all this mine eye hath seen; Mine ear hath heard and understood it.
"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
2 What ye know, I know also; I am not inferior to you.
Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
3 But O that I might speak with the Almighty! O that I might reason with God!
Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
4 For ye are forgers of lies; Physicians of no value, all of you!
Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
5 O that ye would altogether hold your peace! This, truly, would be wisdom in you.
Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
6 Hear, I pray you, my arguments; Attend to the pleadings of my lips!
Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7 Will ye speak falsehood for God? Will ye utter deceit for him?
Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8 Will ye be partial to his person? Will ye contend earnestly for God?
tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
9 Will it be well for you, if he search you thoroughly? Can ye deceive him, as one may deceive a man?
Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10 Surely he will rebuke you, If ye secretly have respect to persons.
Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
11 Doth not his majesty make you afraid, And his dread fall upon you?
Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
12 Your maxims are words of dust; Your fortresses are fortresses of clay.
Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
13 Hold your peace, and let me speak: And then come upon me what will!
Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
14 Why do I take my flesh in my teeth, And put my life in my hand?
Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
15 Lo! he slayeth me, and I have no hope! Yet will I justify my ways before him.
Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16 This also shall be my deliverance; For no unrighteous man will come before him.
Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
17 Hear attentively my words, And give ear to my declaration!
Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
18 Behold, I have now set in order my cause; I know that I am innocent.
Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
19 Who is he that can contend with me? For then would I hold my peace, and die!
Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
20 Only do not unto me two things, Then will I not hide myself from thy presence;
Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21 Let not thy hand be heavy upon me, And let not thy terrors make me afraid:
ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22 Then call upon me, and I will answer; Or I will speak, and answer thou me.
sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
23 How many are my iniquities and sins? Make me to know my faults and transgressions.
Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
24 Wherefore dost thou hide thy face, And account me as thine enemy?
Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
25 Wilt thou put in fear the driven leaf? Wilt thou pursue the dry stubble?
Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
26 For thou writest bitter things against me, And makest me inherit the sins of my youth.
koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
27 Yea, thou puttest my feet in the stocks, And waterest all my paths; Thou hemmest in the soles of my feet.
koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
28 And I, like an abandoned thing, shall waste away; Like a garment which is moth-eaten.
"Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
