Ecclesiastes 1
1 The words of the Preacher, the son of David, king in Jerusalem.
Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.
2 Vanity of vanities, saith the Preacher, vanity of vanities, all is vanity.
Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3 What profit hath a man by all his labor with which he wearieth himself under the sun?
Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
4 One generation passeth away, and another generation cometh; while the earth abideth for ever.
Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
5 The sun riseth, and the sun goeth down, and hasteneth to the place whence it arose.
Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
6 The wind goeth toward the south, and turneth about to the north; round and round goeth the wind, and returneth to its circuits.
Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
7 All the rivers run into the sea, yet the sea is not full; to the place whence the rivers come, thither they return.
Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
8 All words become weary; man cannot express it; the eye is not satisfied with seeing, nor the ear filled with hearing.
Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
9 The thing that hath been is that which shall be, and that which hath been done is that which shall be done; and there is no new thing under the sun.
Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Is there any thing of which one may say, “Behold, this is new”? It was long ago, in the times which were before us.
Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.
11 There is no remembrance of former things, and of things that are to come there shall be no remembrance to those who live afterwards.
Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.
12 I, the Preacher, was king over Israel at Jerusalem.
Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa.
13 And I gave my mind to seek and to search out with wisdom concerning all things which are done under heaven; an evil business, which God hath given to the sons of men, in which to employ themselves.
Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
14 I saw all the things which are done under the sun; and, behold, it was all vanity, and striving after wind.
Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.
15 That which is crooked cannot be made straight, and that which is wanting cannot be numbered.
Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.
16 I communed with my heart, saying, “Behold, I have gained more and greater wisdom than all who have been before me at Jerusalem; yea, my mind hath seen much wisdom and knowledge.”
Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.
17 And I gave my mind to know wisdom, and to know senselessness and folly; I perceived that this also is striving after wind.
Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
18 For in much wisdom is much vexation, and he that increaseth knowledge increaseth sorrow.
Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
