Psalms 142

1 [A contemplation by David, when he was in the cave. A Prayer.] I cry with my voice to YHWH. With my voice, I ask YHWH for mercy.

Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli. Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni.

2 I pour out my complaint before him. I tell him my troubles.

Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä, ja osoitan hänelle hätäni,

3 When my spirit was overwhelmed within me, you knew my path. In the way in which I walk, they have hidden a snare for me.

Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni.

4 Look on my right, and see; for there is no one who is concerned for me. Refuge has fled from me. No one cares for my soul.

Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani.

5 I cried to you, YHWH. I said, "You are my refuge, my portion in the land of the living."

Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani elävien maalla.

6 Listen to my cry, for I am in desperate need. Deliver me from my persecutors, for they are stronger than me.

Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät.

7 Bring my soul out of prison, that I may give thanks to your name. The righteous will surround me, for you will be good to me.

Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet.