Psalms 88
1 [A Song. A Psalm by the sons of Korah. For the Chief Musician. To the tune of "The Suffering of Affliction." A contemplation by Heman, the Ezrahite.] LORD, the God of my salvation, I have cried day and night before you.
Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
2 Let my prayer enter into your presence. Turn your ear to my cry.
Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
4 I am counted among those who go down into the pit. I am like a man who has no help,
Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
5 set apart among the dead, like the slain who lie in the grave, whom you remember no more. They are cut off from your hand.
Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
6 You have laid me in the lowest pit, in the darkest depths.
Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
7 Your wrath lies heavily on me. You have afflicted me with all your waves. (Selah)
Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
8 You have taken my friends from me. You have made me an abomination to them. I am confined, and I can't escape.
Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
9 My eyes are dim from grief. I have called on you daily, LORD. I have spread out my hands to you.
Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
10 Do you show wonders to the dead? Do the dead rise up and praise you? (Selah)
Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
11 Is your loving kindness declared in the grave? Or your faithfulness in Destruction?
Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
12 Are your wonders made known in the dark? Or your righteousness in the land of forgetfulness?
Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
13 But to you, LORD, I have cried. In the morning, my prayer comes before you.
Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
14 LORD, why do you reject my soul? Why do you hide your face from me?
Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
15 I am afflicted and ready to die from my youth up. While I suffer your terrors, I am distracted.
Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
16 Your fierce wrath has gone over me. Your terrors have cut me off.
Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
17 They came around me like water all day long. They completely engulfed me.
Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
18 You have put lover and friend far from me, and my friends into darkness.
Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
