Job 10
1 "My soul is weary of my life. I will give free course to my complaint. I will speak in the bitterness of my soul.
Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
2 I will tell God, 'Do not condemn me. Show me why you contend with me.
Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
3 Is it good to you that you should oppress, that you should despise the work of your hands, and smile on the counsel of the wicked?
Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
4 Do you have eyes of flesh? Or do you see as man sees?
Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
5 Are your days as the days of mortals, or your years as man's years,
Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
6 that you inquire after my iniquity, and search after my sin?
Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
7 Although you know that I am not wicked, there is no one who can deliver out of your hand.
Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
8 "'Your hands have framed me and fashioned me altogether, yet you destroy me.
Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
9 Remember, I beg you, that you have fashioned me as clay. Will you bring me into dust again?
Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
10 Haven't you poured me out like milk, and curdled me like cheese?
Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
11 You have clothed me with skin and flesh, and knit me together with bones and sinews.
Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
12 You have granted me life and loving kindness. Your visitation has preserved my spirit.
Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
13 Yet you hid these things in your heart. I know that this is with you:
Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
14 if I sin, then you mark me. You will not acquit me from my iniquity.
Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
15 If I am wicked, woe to me. If I am righteous, I still shall not lift up my head, being filled with disgrace, and conscious of my affliction.
Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
16 And if I lift myself up, you hunt me like a lion. Again you show yourself powerful to me.
Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
17 You renew your witnesses against me, and increase your indignation on me. Changes and warfare are with me.
Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
18 "'Why, then, have you brought me forth out of the womb? I wish I had given up the spirit, and no eye had seen me.
Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
19 I should have been as though I had not been. I should have been carried from the womb to the grave.
Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
20 Aren't my days few? Cease then. Leave me alone, that I may find a little comfort,
Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
21 before I go where I shall not return from, to the land of darkness and of the shadow of death;
Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
22 the land dark as midnight, of the shadow of death, without any order, where the light is as midnight.'"
Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
