Exodus 4
1 Moses answered, "But, look, they will not believe me, nor listen to my voice; for they will say, 'God has not appeared to you.'"
Mooses vastasi ja sanoi: "Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole sinulle ilmestynyt'".
2 The LORD said to him, "What is that in your hand?" He said, "A staff."
Herra sanoi hänelle: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Hän vastasi: "Sauva".
3 He said, "Throw it on the ground." He threw it on the ground, and it became a serpent; and Moses ran away from it.
Hän sanoi: "Heitä se maahan". Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi; ja Mooses pakeni sitä.
4 The LORD said to Moses, "Put forth your hand, and take it by the tail." He put forth his hand, and laid hold of it, and it became a staff in his hand.
Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön". Niin hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.
5 "That they may believe that the LORD, the God of their fathers, the God of Abraham, the God of Isaac, and the God of Jacob, has appeared to you."
-"Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt".
6 The LORD said furthermore to him, "Now put your hand inside your cloak." He put his hand inside his cloak, and when he took it out, look, his hand was leprous, as white as snow.
Ja Herra sanoi vielä hänelle: "Pistä kätesi poveesi". Ja hän pisti kätensä poveensa. Ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitalista valkoinen niinkuin lumi.
7 He said, "Put your hand inside your cloak again." He put his hand inside his cloak again, and when he took it out of his cloak, look, it had turned again as his other flesh.
Ja hän sanoi: "Pistä kätesi takaisin poveesi". Ja hän pisti kätensä takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen ulos povestansa, niin katso, se oli taas niinkuin hänen muukin ihonsa.
8 "It will happen, if they will neither believe you nor listen to the voice of the first sign, that they will believe the voice of the latter sign.
Herra sanoi: "Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon.
9 It will happen, if they will not believe even these two signs, neither listen to your voice, that you shall take of the water of the river, and pour it on the dry land. The water which you take out of the river will become blood on the dry land."
Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla."
10 Moses said to the LORD, "Please, Lord, I am not eloquent, neither before now, nor since you have spoken to your servant; for I am slow of speech, and of a slow tongue."
Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".
11 The LORD said to him, "Who made man's mouth? Or who makes the mute, the deaf, the seeing, or the blind? Is it not I, God?
Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?
12 Now therefore go, and I will be with your mouth, and teach you what you shall speak."
Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava."
13 He said, "Oh, Lord, please send someone else."
Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!"
14 The anger of the LORD was kindled against Moses, and he said, "What about Aaron, your brother, the Levite? I know that he can speak well. Also, look, he comes forth to meet you. When he sees you, he will be glad in his heart.
Niin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: "Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä.
15 You shall speak to him, and put the words in his mouth. I will be with your mouth, and with his mouth, and will teach you what you shall do.
Ja puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä.
16 He will be your spokesman to the people; and it will happen, that he will be to you a mouth, and you will be to him as God.
Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä jumalana.
17 You shall take this staff in your hand, with which you shall do the signs."
Ja ota käteesi tämä sauva, jolla olet tekevä nuo tunnusteot."
18 Moses went and returned to Jethro his father-in-law, and said to him, "Please let me go and return to my brothers who are in Egypt, and see whether they are still alive." Jethro said to Moses, "Go in peace."
Niin Mooses tuli takaisin appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: "Anna minun mennä takaisin veljieni tykö Egyptiin, katsomaan, ovatko he vielä elossa". Jetro sanoi Moosekselle: "Mene rauhassa".
19 The LORD said to Moses in Midian, "Go, return into Egypt; for all the men who sought your life are dead."
Ja Herra sanoi Moosekselle Midianissa: "Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki ne ovat kuolleet, jotka väijyivät sinun henkeäsi".
20 Moses took his wife and his sons, and set them on a donkey, and he returned to the land of Egypt. Moses took God's staff in his hand.
Niin Mooses otti vaimonsa ja poikansa ja pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptin maahan; ja Mooses otti käteensä Jumalan sauvan.
21 The LORD said to Moses, "When you go back into Egypt, see that you do before Pharaoh all the wonders which I have put in your hand, but I will harden his heart and he will not let the people go.
Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kun tulet takaisin Egyptiin, niin katso, että teet faraon edessä kaikki ne ihmeet, jotka minä olen pannut sinun käteesi. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin että hän ei päästä kansaa.
22 You shall tell Pharaoh, 'Thus says the LORD, Israel is my son, my firstborn,
Sano silloin faraolle: 'Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani;
23 and I have said to you, "Let my son go, that he may serve me;" and you have refused to let him go. Look, I will kill your son, your firstborn.'"
sentähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi.'"
24 It happened on the way at a lodging place, that the LORD met him and wanted to kill him.
Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet.
25 Then Zipporah took a flint, and cut off the foreskin of her son, and cast it at his feet; and she said, "Surely you are a bridegroom of blood to me."
Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: "Sinä olet minun veriylkäni".
26 So he let him alone. Then she said, "You are a bridegroom of blood," because of the circumcision.
Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: "Veriylkä ympärileikkauksen kautta".
27 The LORD said to Aaron, "Go into the wilderness to meet Moses." He went, and met him on God's mountain, and kissed him.
Ja Herra sanoi Aaronille: "Mene Moosesta vastaan erämaahan". Ja hän meni ja kohtasi hänet Jumalan vuorella ja suuteli häntä.
28 Moses told Aaron all the words of the LORD with which he had sent him, and all the signs with which he had instructed him.
Ja Mooses kertoi Aaronille kaikki, mitä Herra oli puhunut lähettäessään hänet, ja kaikki ne tunnusteot, jotka hän oli käskenyt hänen tehdä.
29 Moses and Aaron went and gathered together all the elders of the children of Israel.
Niin Mooses ja Aaron menivät ja kokosivat kaikki israelilaisten vanhimmat.
30 Aaron spoke all the words which God had spoken to Moses, and did the signs in the sight of the people.
Ja Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä.
31 The people believed, and when they heard that God had visited the children of Israel, and that he had seen their affliction, then they bowed their heads and worshiped.
Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän kurjuutensa, kumartuivat he maahan ja rukoilivat.
