Psalms 78
1 [A contemplation by Asaph.] Hear my teaching, my people. Turn your ears to the words of my mouth.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 I will open my mouth in a parable. I will utter dark sayings since the beginning of the world,
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 which we have heard and known, and our fathers have told us.
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 We will not hide them from their descendants, telling to the generation to come the praises of Jehovah, his strength, and his wondrous works that he has done.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 For he established a testimony in Jacob, and appointed a teaching in Israel, which he commanded our fathers, that they should make them known to their children;
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 that the generation to come might know it, the children yet unborn, and arise and tell their children,
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 that they might set their hope in God, and not forget the works of God, but keep his commandments,
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 and might not be as their fathers, a stubborn and rebellious generation, a generation that did not make their hearts loyal, whose spirit was not steadfast with God.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 The people of Ephraim, being armed and carrying bows, turned back in the day of battle.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 They did not keep God's covenant, and refused to walk by his Law.
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 They forgot his doings, his wondrous works that he had shown them.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 He did marvelous things in the sight of their fathers, in the land of Egypt, in the field of Zoan.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 He split the sea, and caused them to pass through. He made the waters stand as a heap.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 In the daytime he also led them with a cloud, and all night with a light of fire.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 He split rocks in the wilderness, and gave them drink abundantly as out of the depths.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 He brought streams also out of the rock, and caused waters to run down like rivers.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Yet they still went on to sin against him, to rebel against the Most High in the desert.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 They tempted God in their heart by asking food according to their desire.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 Yes, they spoke against God. They said, "Can God prepare a table in the wilderness?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Look, he struck the rock, so that waters gushed out, and streams overflowed. Can he give bread also? Will he provide flesh for his people?"
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Therefore Jehovah heard, and was angry. A fire was kindled against Jacob, anger also went up against Israel,
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 because they did not believe in God, and did not trust in his salvation.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Yet he commanded the clouds above, and opened the doors of heaven.
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 He rained down manna on them to eat, and gave them bread from heaven.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Man ate the bread of the mighty ones. He sent them food to the full.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 He caused the east wind to blow in the sky. By his power he guided the south wind.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 He rained also flesh on them as the dust; winged birds as the sand of the seas.
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 He let it fall in the midst of his camp, all around his tent.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 So they ate, and were well filled. He gave them their own desire.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 They did not turn from their cravings. Their food was yet in their mouths,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 when the anger of God went up against them, killed some of the fattest of them, and struck down the young men of Israel.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 For all this they still sinned, and did not believe in his wondrous works.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Therefore he consumed their days in vanity, and their years in terror.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 When he killed them, then they inquired after him. They returned and sought God earnestly.
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 They remembered that God was their rock, the Most High God, their redeemer.
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 But they flattered him with their mouth, and lied to him with their tongue.
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 For their heart was not right with him, neither were they faithful in his covenant.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 But he, being merciful, forgave iniquity, and did not destroy them. Yes, many times he turned his anger away, and did not stir up all his wrath.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 He remembered that they were but flesh, a wind that passes away, and doesn't come again.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 How often they rebelled against him in the wilderness, and grieved him in the desert.
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 They turned again and tempted God, and gave pain to the Holy One of Israel.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 They did not remember his hand, nor the day when he redeemed them from the adversary;
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 how he set his signs in Egypt, his wonders in the field of Zoan,
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 he turned their rivers into blood, and their streams, so that they could not drink.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 He sent among them swarms of flies, which devoured them; and frogs, which destroyed them.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 He gave also their increase to the caterpillar, and their labor to the locust.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 He destroyed their vines with hail, their sycamore fig trees with frost.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 He gave over their livestock also to the hail, and their flocks to hot thunderbolts.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 He threw on them the fierceness of his anger, wrath, indignation, and trouble, and a band of destroying angels.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 He made a path for his anger. He did not spare their soul from death, but gave their life over to the pestilence,
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 and struck all the firstborn in Egypt, the chief of their strength in the tents of Ham.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 But he led forth his own people like sheep, and guided them in the wilderness like a flock.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 He led them safely, so that they weren't afraid, but the sea overwhelmed their enemies.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 He brought them to the border of his sanctuary, to this mountain, which his right hand had taken.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 He also drove out the nations before them, allotted them for an inheritance by line, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Yet they tempted and rebelled against the Most High God, and did not keep his testimonies;
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 but turned back, and dealt treacherously like their fathers. They were turned aside like a deceitful bow.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 For they provoked him to anger with their high places, and moved him to jealousy with their engraved images.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 When God heard this, he was angry, and greatly abhorred Israel;
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 So that he forsook the tabernacle at Shiloh, the tent where he dwelt among men;
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 and delivered his strength into captivity, his glory into the adversary's hand.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 He also gave his people over to the sword, and was angry with his inheritance.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Fire devoured their young men. Their virgins had no wedding song.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Their priests fell by the sword, and their widows couldn't weep.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Then the Lord awakened as one out of sleep, like a mighty man who shouts by reason of wine.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 He struck his adversaries backward. He made them a permanent shame.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Moreover he rejected the tent of Joseph, and did not choose the tribe of Ephraim,
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 But chose the tribe of Judah, Mount Zion which he loved.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 He built his sanctuary like the heights, like the earth which he has established forever.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 He also chose David his servant, and took him from the sheepfolds;
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 from following the ewes that have their young, he brought him to be the shepherd of Jacob his servant, and Israel his inheritance.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 So he was their shepherd according to the integrity of his heart, and guided them by the skillfulness of his hands.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
