Job 4
1 Then Eliphaz the Temanite answered,
Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 "If someone ventures to talk with you, will you be grieved? But who can withhold himself from speaking?
"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3 Look, you have instructed many, you have strengthened the weak hands.
Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
4 Your words have supported him who was falling, You have made firm the feeble knees.
sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
5 But now it is come to you, and you faint. It touches you, and you are troubled.
Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
6 Isn't your piety your confidence? Isn't the integrity of your ways your hope?
Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
7 "Remember, now, whoever perished, being innocent? Or where were the upright cut off?
Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
8 According to what I have seen, those who plow iniquity, and sow trouble, reap the same.
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
9 By the breath of God they perish. By the blast of his anger are they consumed.
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10 The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, the teeth of the young lions, are broken.
Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
11 The old lion perishes for lack of prey. The cubs of the lioness are scattered abroad.
jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
12 "Now a thing was secretly brought to me. My ear received a whisper of it.
Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13 In thoughts from the visions of the night, when deep sleep falls on men,
kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
14 fear came on me, and trembling, which made all my bones shake.
Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
15 Then a spirit passed before my face. The hair of my flesh stood up.
Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16 It stood still, but I couldn't discern its appearance. A form was before my eyes. Silence, then I heard a voice, saying,
Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
17 'Shall mortal man be more just than God? Shall a man be more pure than his Maker?
'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
18 Look, he puts no trust in his servants. He charges his angels with error.
Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
19 How much more, those who dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, who are crushed before the moth.
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
20 Between morning and evening they are destroyed. They perish forever without any regarding it.
ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21 Isn't their tent cord plucked up within them? They die, and that without wisdom.'
Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
