Job 19
1 Then Job answered,
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 "How long will you torment me, and crush me with words?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 You have reproached me ten times. You aren't ashamed that you attack me.
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 If it is true that I have erred, my error remains with myself.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 If indeed you will magnify yourselves against me, and plead my disgrace against me;
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 know now that God has subverted me, and has surrounded me with his net.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 "Look, I cry out 'Injustice.' but there is no justice.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 He has walled up my way so that I can't pass, and has set darkness in my paths.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 He has stripped me of my glory, and taken the crown from my head.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 He has broken me down on every side, and I am gone. My hope he has plucked up like a tree.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 He has also kindled his wrath against me. He counts me among his adversaries.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 His troops come on together, build a siege ramp against me, and camp around my tent.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 "He has put my brothers far from me. My acquaintances are wholly estranged from me.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 My relatives have gone away. My familiar friends have forgotten me.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 Those who dwell in my house, and my maids, count me for a stranger. I am a foreigner in their sight.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 I call to my servant, and he gives me no answer. I beg him with my mouth.
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 My breath is offensive to my wife. I am loathsome to the children of my own mother.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Even young children despise me. If I arise, they speak against me.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 All my familiar friends abhor me. They whom I loved have turned against me.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 My bones stick to my skin and to my flesh. I have escaped by the skin of my teeth.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 "Have pity on me, have pity on me, you my friends; for the hand of God has touched me.
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 Why do you persecute me as God, and are not satisfied with my flesh?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 "Oh that my words were now written. Oh that they were inscribed in a scroll.
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 That with an iron pen and lead they were engraved in the rock forever.
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 But as for me, I know that my Redeemer lives. In the end, he will stand upon the earth.
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 After my skin is destroyed, then in my flesh shall I see God,
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 Whom I, even I, shall see on my side. My eyes shall see, and not as a stranger. My heart is consumed within me.
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 If you say, 'How we will persecute him, because the root of the matter is found in him.'
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 Be afraid of the sword, for wrath brings the punishments of the sword, that you may know there is a judgment."
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
