Job 17
1 "My spirit is consumed. My days are extinct, And the grave is ready for me.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 Surely there are mockers with me. My eye dwells on their provocation.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 "Now give a pledge, be collateral for me with yourself. Who is there who will strike hands with me?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 For you have hidden their heart from understanding, Therefore you shall not exalt them.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 He who denounces his friends for a prey, Even the eyes of his children shall fail.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 "But he has made me a byword of the people. They spit in my face.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 My eye also is dim by reason of sorrow. All my members are as a shadow.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 Upright men shall be astonished at this. The innocent shall stir up himself against the godless.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 Yet shall the righteous hold on his way. He who has clean hands shall grow stronger and stronger.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 But as for you all, come on now again; I shall not find a wise man among you.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 My days are past, my plans are broken off, as are the thoughts of my heart.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 They change the night into day, saying 'The light is near' in the presence of darkness.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 If I have said to corruption, 'You are my father;' to the worm, 'My mother,' and 'my sister;'
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 where then is my hope? As for my hope, who shall see it?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
