Job 39
1 "Do you know the time when the mountain goats give birth? Do you watch when the doe bears fawns?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Can you number the months that they fulfill? Or do you know the time when they give birth?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 They bow themselves, they bring forth their young, they end their labor pains.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Their young ones become strong. They grow up in the open field. They go forth, and do not return again.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 "Who has set the wild donkey free? Or who has loosened the bonds of the swift donkey,
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 Whose home I have made the wilderness, and the salt land his dwelling place?
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 He scorns the tumult of the city, neither does he hear the shouting of the driver.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 The range of the mountains is his pasture, He searches after every green thing.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 "Will the wild ox be content to serve you? Or will he stay by your feeding trough?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Can you hold the wild ox in the furrow with his harness? Or will he till the valleys after you?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Will you trust him, because his strength is great? Or will you leave to him your labor?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Will you have faith in him, that he will bring in your grain, and gather it to your threshing floor?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 "The wings of the ostrich wave proudly; but are they the feathers and plumage of love?
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 For she leaves her eggs on the earth, warms them in the dust,
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 and forgets that the foot may crush them, or that the wild animal may trample them.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 She deals harshly with her young ones, as if they were not hers. Though her labor is in vain, she is without fear,
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 because God has deprived her of wisdom, neither has he imparted to her understanding.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 When she lifts up herself on high, she scorns the horse and his rider.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 "Have you given the horse might? Have you clothed his neck with a quivering mane?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Have you made him to leap as a locust? The glory of his snorting is awesome.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 He paws in the valley, and rejoices in his strength. He goes out to meet the armed men.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 He mocks at fear, and is not dismayed, neither does he turn back from the sword.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 The quiver rattles against him, the flashing spear and the javelin.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 He eats up the ground with fierceness and rage, neither does he stand still at the sound of the trumpet.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 As often as the trumpet sounds he snorts, 'Aha.' He smells the battle afar off, the thunder of the captains, and the shouting.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 "Is it by your wisdom that the hawk soars, and stretches her wings toward the south?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Is it at your command that the eagle mounts up, and makes his nest on high?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 On the cliff he dwells, and makes his home, on the point of the cliff, and the stronghold.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 From there he spies out the prey. His eyes see it afar off.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 His young ones also suck up blood. Where the slain are, there he is."
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
