Psalms 88
1 A SONG. A PSALM OF THE SONS OF KORAH. TO THE OVERSEER. [SET] ON “SICKNESS TO AFFLICT.” AN INSTRUCTION OF HEMAN THE EZRAHITE. O YHWH, God of my salvation, Daily I have cried, nightly before You,
Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
2 My prayer comes in before You, Incline Your ear to my loud cry,
Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
4 I have been reckoned with those going down [to] the pit, I have been as a man without strength.
Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
5 Among the dead—free, As pierced ones lying in the grave, Whom You have not remembered anymore, Indeed, they have been cut off by Your hand.
Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
6 You have put me in the lowest pit, In dark places, in depths.
Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
7 Your fury has lain on me, And You have afflicted [with] all Your breakers. (Selah)
Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
8 You have put my acquaintance far from me, You have made me an abomination to them, Shut up—I do not go forth.
Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
9 My eye has grieved because of affliction, I called You, O YHWH, all the day, I have spread out my hands to You.
Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
10 Do You do wonders to the dead? Does Rephaim rise? Do they thank You? (Selah)
Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
11 Is Your kindness recounted in the grave? Your faithfulness in destruction?
Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
12 Are Your wonders known in the darkness? And Your righteousness in the land of forgetfulness?
Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
13 And I, to You, O YHWH, I have cried, And in the morning my prayer comes before You.
Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
14 Why, O YHWH, do You cast off my soul? You hide Your face from me.
Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
15 I [am] afflicted, and expiring from youth, I have borne Your terrors—I pine away.
Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
16 Your wrath has passed over me, Your terrors have cut me off,
Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
17 They have surrounded me as waters all the day, They have gone around against me together,
Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
18 You have put lover and friend far from me, My acquaintance [is] the place of darkness!
Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
