Psalms 88
1 A SONG. A PSALM OF THE SONS OF KORAH. TO THE OVERSEER. [SET] ON “SICKNESS TO AFFLICT.” AN INSTRUCTION OF HEMAN THE EZRAHITE. O YHWH, God of my salvation, Daily I have cried, nightly before You,
Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
2 My prayer comes in before You, Incline Your ear to my loud cry,
Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Sheol h7585)
4 I have been reckoned with those going down [to] the pit, I have been as a man without strength.
Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
5 Among the dead—free, As pierced ones lying in the grave, Whom You have not remembered anymore, Indeed, they have been cut off by Your hand.
Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
6 You have put me in the lowest pit, In dark places, in depths.
Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
7 Your fury has lain on me, And You have afflicted [with] all Your breakers. (Selah)
Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
8 You have put my acquaintance far from me, You have made me an abomination to them, Shut up—I do not go forth.
Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
9 My eye has grieved because of affliction, I called You, O YHWH, all the day, I have spread out my hands to You.
Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
10 Do You do wonders to the dead? Does Rephaim rise? Do they thank You? (Selah)
Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
11 Is Your kindness recounted in the grave? Your faithfulness in destruction?
Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
12 Are Your wonders known in the darkness? And Your righteousness in the land of forgetfulness?
Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
13 And I, to You, O YHWH, I have cried, And in the morning my prayer comes before You.
Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
14 Why, O YHWH, do You cast off my soul? You hide Your face from me.
Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
15 I [am] afflicted, and expiring from youth, I have borne Your terrors—I pine away.
Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
16 Your wrath has passed over me, Your terrors have cut me off,
Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
17 They have surrounded me as waters all the day, They have gone around against me together,
Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
18 You have put lover and friend far from me, My acquaintance [is] the place of darkness!
Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
