Psalms 56

1 TO THE OVERSEER. [SET] ON “A SILENT DOVE FAR OFF.” A MIKTAM OF DAVID, IN THE PHILISTINES’ TAKING HOLD OF HIM IN GATH. Favor me, O God, for man swallowed me up, All the day fighting he oppresses me,

Davidin kultainen kappale mykästä mettisestä muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset käsittivät hänen Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen; sillä ihmiset tahtovat minua niellä ylös: joka päivä he sotivat ja ahdistavat minua.

2 My enemies have swallowed up all the day, For many [are] fighting against me, O Most High,

Minun kadehtiani tahtovat joka päivä minua niellä ylös; sillä moni sotii ylpiästi minua vastaan.

3 [In] the day I am afraid I am confident toward You.

Kuin minä pelkään, niin minä toivon sinuun.

4 In God I praise His word, in God I have trusted, I do not fear what flesh does to me.

Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä liha minun tekis?

5 All the day they wrest my words, All their thoughts [are] for evil concerning me,

Joka päivä he minun sanojani kääntelevät; kaikki heidän ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.

6 They assemble, they hide, they watch my heels, When they have expected my soul.

He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni käsittäisivät.

7 They escape by iniquity, In anger put down the peoples, O God.

Pitäiskö heidän vääryydestänsä pääsemän? Syökse, Jumala, se kansa alas vihassas.

8 You have counted my wandering, You place my tear in Your bottle, Are they not in Your scroll?

Sinä olet lukenut minun kulkemukseni: sinä panet minun kyyneleeni leiliis: eikö ne ole sinun kirjassas?

9 Then turn back my enemies in the day I call. This I have known, that God [is] for me.

Silloin pitää viholliseni kääntämän heitänsä takaperin, sinä päivänä, kuin minä huudan: sen minä tiedän, ettäs minun Jumalani olet.

10 In God I praise the word, In YHWH I praise the word.

Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.

11 In God I trusted, I do not fear what man does to me,

Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?

12 On me, O God, [are] Your vows, I repay thank-offerings to You.

Minä olen sinulle, Jumala, luvannut, minä tahdon sinua kiittää.

13 For You have delivered my soul from death, Do You not [keep] my feet from falling? To habitually walk before God in the light of the living!

Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.