Psalms 44
1 TO THE OVERSEER. AN INSTRUCTION OF THE SONS OF KORAH. O God, we have heard with our ears, Our fathers have recounted to us, The work You worked in their days, In the days of old.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2 You, [with] Your hand, have dispossessed nations. And You plant them. You afflict peoples, and send them away.
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3 For they did not possess the land by their sword, And their arm did not give salvation to them, But Your right hand, and Your arm, And the light of Your countenance, Because You had accepted them.
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4 You [are] He, my King, O God, Command the deliverances of Jacob.
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5 By You we push our adversaries, By Your Name we tread down our withstanders,
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6 For I do not trust in my bow, And my sword does not save me.
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7 For You have saved us from our adversaries, And You have put to shame those hating us.
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 In God we have boasted all the day, And we thank Your Name for all time. (Selah)
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
9 In anger You have cast off and cause us to blush, And do not go forth with our hosts.
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10 You cause us to turn backward from an adversary, And those hating us, Have spoiled for themselves.
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11 You make us food like sheep, And You have scattered us among nations.
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12 You sell Your people—without wealth, And have not become great by their price.
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13 You make us a reproach to our neighbors, A scorn and a reproach to our surrounders.
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14 You make us an allegory among nations, A shaking of the head among peoples.
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15 All the day my confusion [is] before me, And the shame of my face has covered me.
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16 Because of the voice of a reproacher and reviler, Because of an enemy and a self-avenger.
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
17 All this met us, and we did not forget You, Nor have we dealt falsely in Your covenant.
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18 We do not turn our heart backward, Nor turn aside our step from Your path.
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19 But You have struck us in a place of dragons, And cover us over with death-shade.
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20 If we have forgotten the Name of our God, And spread our hands to a strange God,
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 Does God not search this out? For He knows the secrets of the heart.
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22 Surely, for Your sake we have been slain all the day, Reckoned as sheep of the slaughter.
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23 Stir up—why do You sleep, O Lord? Awake, do not cast us off forever.
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24 Why do You hide Your face? You forget our afflictions and our oppression,
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25 For our soul has bowed to the dust, Our belly has cleaved to the earth.
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26 Arise, a help to us, And ransom us for your kindness’ sake.
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
