Psalms 17
1 A PRAYER OF DAVID. Hear, O YHWH, righteousness, attend my cry, Give ear [to] my prayer, without lips of deceit.
Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.
2 My judgment goes out from before You; Your eyes see uprightly.
Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.
3 You have proved my heart, You have inspected by night, You have tried me, You find nothing; My thoughts do not pass over my mouth.
Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.
4 As for doings of man, Through a word of Your lips I have observed The paths of a destroyer;
Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.
5 To uphold my goings in Your paths, My steps have not slipped.
Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.
6 I called You, for You answer me, O God, incline Your ear to me, hear my speech.
Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.
7 Separate Your kindness wonderfully, O Savior of the confiding, By Your right hand, from withstanders.
Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.
8 Keep me as the apple, the daughter of the eye; Hide me in the shadow of Your wings,
Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan
9 From the face of the wicked who spoiled me, [From] my enemies in soul who go around against me.
jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.
10 They have closed up their fat, Their mouths have spoken with pride:
He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.
11 “Our steps have now surrounded [him]”; They set their eyes to turn aside in the land.
He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.
12 His likeness as a lion desirous to tear, As a young lion dwelling in secret places.
Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.
13 Arise, O YHWH, go before his face, Cause him to bend. Deliver my soul from the wicked, Your sword,
Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,
14 From men, Your hand, O YHWH, From men of the world, their portion [is] in life, And [with] Your hidden things You fill their belly, They are satisfied [with] sons, And have left their abundance to their sucklings.
kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.
15 I—in righteousness, I see Your face; I am satisfied, in awaking, [with] Your form!
Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.
