Psalms 17
1 A PRAYER OF DAVID. Hear, O YHWH, righteousness, attend my cry, Give ear [to] my prayer, without lips of deceit.
Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
2 My judgment goes out from before You; Your eyes see uprightly.
Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
3 You have proved my heart, You have inspected by night, You have tried me, You find nothing; My thoughts do not pass over my mouth.
Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
4 As for doings of man, Through a word of Your lips I have observed The paths of a destroyer;
Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
5 To uphold my goings in Your paths, My steps have not slipped.
Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
6 I called You, for You answer me, O God, incline Your ear to me, hear my speech.
Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
7 Separate Your kindness wonderfully, O Savior of the confiding, By Your right hand, from withstanders.
Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
8 Keep me as the apple, the daughter of the eye; Hide me in the shadow of Your wings,
Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
9 From the face of the wicked who spoiled me, [From] my enemies in soul who go around against me.
Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
10 They have closed up their fat, Their mouths have spoken with pride:
Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
11 “Our steps have now surrounded [him]”; They set their eyes to turn aside in the land.
Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
12 His likeness as a lion desirous to tear, As a young lion dwelling in secret places.
Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
13 Arise, O YHWH, go before his face, Cause him to bend. Deliver my soul from the wicked, Your sword,
Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
14 From men, Your hand, O YHWH, From men of the world, their portion [is] in life, And [with] Your hidden things You fill their belly, They are satisfied [with] sons, And have left their abundance to their sucklings.
Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
15 I—in righteousness, I see Your face; I am satisfied, in awaking, [with] Your form!
Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
