Psalms 109
1 TO THE OVERSEER. A PSALM OF DAVID. O God of my praise, do not be silent,
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 For the mouth of wickedness, and the mouth of deceit, They have opened against me, They have spoken with me—A tongue of falsehood, and words of hatred!
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 They have surrounded me about, And they fight me without cause.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 For my love they oppose me, and I—prayer!
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 And they set against me evil for good, And hatred for my love.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Appoint the wicked over him, And an adversary stands at his right hand.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 In his being judged, he goes forth wicked, And his prayer is for sin.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 His days are few, another takes his oversight,
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 His sons are fatherless, and his wife a widow.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 And his sons wander continually, Indeed, they have begged, And have sought out of their dry places.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 An exactor lays a snare for all that he has, And strangers spoil his labor.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 He has none to extend kindness, Nor is there one showing favor to his orphans.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 His posterity is for cutting off, Their name is blotted out in another generation.
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 The iniquity of his fathers Is remembered to YHWH, And the sin of his mother is not blotted out.
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 They are continually before YHWH, And He cuts off their memorial from earth.
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Because that he has not remembered to do kindness, And pursues the poor man and needy, And the struck of heart—to slay,
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 And he loves reviling, and it meets him, And he has not delighted in blessing, And it is far from him.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 And he puts on reviling as his robe, And it comes in as water into his midst, And as oil into his bones.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 It is to him as apparel—he covers himself, And he girds it on for a continual girdle.
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 This [is] the wage of my accusers from YHWH, And of those speaking evil against my soul.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 And You, O Lord YHWH, Deal with me for Your Name’s sake, Because Your kindness [is] good, deliver me.
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 For I [am] poor and needy, And my heart has been pierced in my midst.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 I have gone as a shadow when it is stretched out, I have been driven away as a locust.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 My knees have been feeble from fasting, And my flesh has failed of fatness.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 And I have been a reproach to them, They see me, they shake their head.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Help me, O YHWH my God, Save me, according to Your kindness.
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 And they know that this [is] Your hand, You, O YHWH, You have done it.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 They revile, and You bless, They have risen, and are ashamed, And Your servant rejoices.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 My accusers put on blushing, and are covered, Their shame [is] as an upper robe.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 I thank YHWH greatly with my mouth, And I praise Him in the midst of many,
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 For He stands at the right hand of the needy, To save from those judging his soul.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
