Psalms 102
1 A PRAYER OF THE AFFLICTED WHEN HE IS FEEBLE, AND POURS OUT HIS COMPLAINT BEFORE YHWH. O YHWH, hear my prayer, indeed, my cry comes to You.
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 Do not hide Your face from me, In a day of my adversity, Incline Your ear to me, In the day I call, hurry, answer me.
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 For my days have been consumed in smoke, And my bones have burned as a firebrand.
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 Struck as the herb, and withered, is my heart, For I have forgotten to eat my bread.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 From the voice of my sighing My bone has cleaved to my flesh.
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 I have been like to a pelican of the wilderness, I have been as an owl of the dry places.
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 I have watched, and I am As a bird alone on the roof.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 All the day my enemies reproached me, Those mad at me have sworn against me.
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 Because I have eaten ashes as bread, And have mingled my drink with weeping,
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 From Your indignation and Your wrath, For You have lifted me up, And cast me down.
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 My days [are] stretched out as a shadow, And I am withered as the herb.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 And You, O YHWH, abide for all time, And Your memorial from generation to generation.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 You rise—You pity Zion, For the time to favor her, For the appointed time has come.
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 For Your servants have been pleased with her stones, And they favor her dust.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 And nations fear the Name of YHWH, And all kings of the earth Your glory,
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 For YHWH has built Zion, He has been seen in His glory,
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 He turned to the prayer of the destitute, And He has not despised their prayer.
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 This is written for a later generation, And the people created praise YAH.
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 For He has looked From the high place of His sanctuary. YHWH looked attentively from the heavens to earth,
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 To hear the groan of the prisoner, To loose sons of death,
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 To declare in Zion the Name of YHWH, And His praise in Jerusalem,
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 In the peoples being gathered together, And the kingdoms—to serve YHWH.
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 He has humbled my power in the way, He has shortened my days.
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 I say, “My God, do not take me up in the midst of my days,” Your years [are] through all generations.
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 You founded the earth before time, And the heavens [are] the work of Your hands.
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 They perish, and You remain, And all of them become old as a garment, You change them as clothing, And they are changed.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 And You [are] the same, and Your years are not finished.
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 The sons of Your servants continue, And their seed is established before You!
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
