Psalms 102
1 A PRAYER OF THE AFFLICTED WHEN HE IS FEEBLE, AND POURS OUT HIS COMPLAINT BEFORE YHWH. O YHWH, hear my prayer, indeed, my cry comes to You.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Do not hide Your face from me, In a day of my adversity, Incline Your ear to me, In the day I call, hurry, answer me.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 For my days have been consumed in smoke, And my bones have burned as a firebrand.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Struck as the herb, and withered, is my heart, For I have forgotten to eat my bread.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 From the voice of my sighing My bone has cleaved to my flesh.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 I have been like to a pelican of the wilderness, I have been as an owl of the dry places.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 I have watched, and I am As a bird alone on the roof.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 All the day my enemies reproached me, Those mad at me have sworn against me.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Because I have eaten ashes as bread, And have mingled my drink with weeping,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 From Your indignation and Your wrath, For You have lifted me up, And cast me down.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 My days [are] stretched out as a shadow, And I am withered as the herb.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 And You, O YHWH, abide for all time, And Your memorial from generation to generation.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 You rise—You pity Zion, For the time to favor her, For the appointed time has come.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 For Your servants have been pleased with her stones, And they favor her dust.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 And nations fear the Name of YHWH, And all kings of the earth Your glory,
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 For YHWH has built Zion, He has been seen in His glory,
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 He turned to the prayer of the destitute, And He has not despised their prayer.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 This is written for a later generation, And the people created praise YAH.
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 For He has looked From the high place of His sanctuary. YHWH looked attentively from the heavens to earth,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 To hear the groan of the prisoner, To loose sons of death,
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 To declare in Zion the Name of YHWH, And His praise in Jerusalem,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 In the peoples being gathered together, And the kingdoms—to serve YHWH.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 He has humbled my power in the way, He has shortened my days.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 I say, “My God, do not take me up in the midst of my days,” Your years [are] through all generations.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 You founded the earth before time, And the heavens [are] the work of Your hands.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 They perish, and You remain, And all of them become old as a garment, You change them as clothing, And they are changed.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 And You [are] the same, and Your years are not finished.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 The sons of Your servants continue, And their seed is established before You!
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
