Micah 1
1 A word of YHWH that has been to Micah the Morashite in the days of Jotham, Ahaz, Hezekiah, kings of Judah, that he has seen concerning Samaria and Jerusalem:
Tämä on Herran sana, joka tapahtui Miikalle Moresasta, Jotamin, Ahaksen ja Jehiskian, Juudan kuningasten aikana, jonka hän näki Samariasta ja Jerusalemista.
2 Hear, O peoples, all of them! Attend, O earth, and its fullness, And Lord YHWH is against you for a witness, The Lord from His holy temple.
Kuulkaat kaikki kansat; sinä maa, ota vaari, ja kaikki, mitä siinä on; ja Herra Jumala olkoon todistaja teitä vastaan, Herra pyhästä templistänsä,
3 For behold, YHWH is going out from His place, And He has come down, And has trodden on high places of earth.
Katso, Herra lähtee siastansa, astuu alas ja polkee maan korkeuksia:
4 The mountains have been melted under Him, And the valleys split themselves, As wax from the presence of fire, As waters cast down by a slope.
Niin että vuoret sulavat hänen allansa, ja laaksot halkeevat, niinkuin medenvaha sulaa tulen edessä, ja niinkuin vedet, jotka korkialta alas vuotavat.
5 For the transgression of Jacob [is] all this, And for the sins of the house of Israel. What [is] the transgression of Jacob? Is it not Samaria? And what the high places of Judah? Is it not Jerusalem?
Kaikki nämät tapahtuvat Jakobin ylitsekäymisen tähden, ja Israelin huoneen syntein tähden. Kuka siis on Jakobin ylitsekäymys? Eikö Samari? ja kutka ovat Juudan korkeudet? Eikö Jerusalem?
6 “And I have set Samaria for a heap of the field, For plantations of a vineyard, And poured out into a valley her stones, And her foundations I uncover.
Minä teen Samarian kiviraunioksi kedolla, joka pannaan viinamäen ympäri, ja vieritän hänen kivensä laaksoon, ja särjen perustukseen asti maahan.
7 And all her carved images are beaten down, And all her wages are burned with fire, And all her idols I make a desolation, For from the wage of a harlot she gathered, and to the wage of a harlot they return.”
Kaikki heidän epäjumalansa pitää rikottaman, ja kaikki heidän palkkansa tulella poltettaman, ja minä hävitän kaikki heidän kuvansa; sillä he ovat porton palkasta kootut; sentähden pitää heidän jälleen porton palkaksi tuleman.
8 For this I lament and howl, I go spoiled and naked, I make a lamentation like dragons, And a mourning like daughters of an ostrich.
Sitä minun täytyy valittaa ja parkua, minun täytyy riisuttuna ja alasti käydä; minun pitää valittaman niinkuin lohikärmeet ja murehtiman niinkuin nälkäkurki.
9 For mortal [are] her wounds, For it has come to Judah, It has come to a gate of My people—to Jerusalem.
Sillä tähän vitsaukseen ei ole yhtään neuvoa; joka jo Juudaan asti on tullut, ja pitää ulottuman minun kansani porttiin asti, Jerusalemiin asti.
10 In Gath do not tell—in Acco do not weep, In Beth-Aphrah, roll yourself in dust.
Älkäät sitä Gatissa ilmoittako, älkäät antako kuulla teidän itkuanne; vaan menkäät tuhkahuoneeseen ja istukaat tuhkaan.
11 Pass over for you, O inhabitant of Shaphir, Naked one of shame. The inhabitant of Zaanan has not gone out, The lamentation of Beth-Ezel takes from you its standing.
Lähde pois, sinä kauniin kaupungin asuvainen, häpiällä paljastettu. Karjakaupungin asuvaiset ei tule ulos, että valitus on lähipaikoissa, jotka saavat teiltä ylöspitämisensä.
12 For the inhabitant of Maroth has stayed for good, For calamity has come down from YHWH to the gate of Jerusalem.
Se surullinen kaupunki murehtii sen hyvän tähden; sillä onnettomuus pitää Herralta tuleman hamaan Jerusalemiin porttiin.
13 Bind the chariot to a swift beast, O inhabitant of Lachish, The beginning of sin [is] she to the daughter of Zion, For in you have been found the transgressions of Israel.
Sinä kaupunki Lakis, valjasta ratasten eteen liukkaat hevoset, ja mene matkaas; sinä olet Zionin tyttärelle synnin alku ollut, sillä sinussa on löydetty Israelin rikoksia.
14 Therefore you give presents to Moresheth-Gath, The houses of Achzib become a lying thing to the kings of Israel.
Sinun täytyy niin lahjat antaa kuin Gatikin; Aksibin huoneen pitää Israelin kuningasten liitosta luopuman.
15 Yet I bring the possessor to you, O inhabitant of Mareshah, The glory of Israel comes to Adullam.
Minä saatan sinulle, Maresa, oikian perillisen, ja Israelin kunnian pitää Adullamiin asti tuleman.
16 Make bald and shave, for your delightful sons, Enlarge your baldness as an eagle, For they have removed from you!
Tee pääs paljaaksi, ja keritse sinus, sinun kaunisten lastes tähden; ajele pääs paljaaksi niinkuin kotka, sillä he ovat viedyt sinulta pois vangittuina.
