Matthew 22
1 And Jesus answering, again spoke to them in allegories, saying,
Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:
2 “The kingdom of the heavens was likened to a man, a king, who made wedding feasts for his son,
Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,
3 and he sent forth his servants to call those having been called to the wedding feasts, and they were not willing to come.
Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.
4 Again he sent forth other servants, saying, Say to those who have been called: Behold, I prepared my early meal, my oxen and the fatlings have been killed, and all things [are] ready, come to the wedding feasts;
Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!
5 and they, having disregarded [it], went away, one to his own field, and the other to his merchandise;
Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.
6 and the rest, having laid hold on his servants, mistreated and slew [them].
Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.
7 And the king having heard, was angry, and having sent forth his soldiers, he destroyed those murderers, and their city he set on fire;
Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.
8 then he says to his servants, The wedding feast indeed is ready, and those called were not worthy,
Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.
9 be going, then, on to the cross-ways, and as many as you may find, call to the wedding feasts.
Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.
10 And those servants, having gone forth to the ways, gathered all, as many as they found, both bad and good, and the wedding was filled with those reclining.
Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.
11 And the king having come in to view those reclining, saw there a man not clothed with wedding clothes,
Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.
12 and he says to him, Friend, how did you come in here, not having wedding clothes? And he was speechless.
Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.
13 Then the king said to the servants, Having bound his feet and hands, take him up and cast forth into the outer darkness, there will be the weeping and the gnashing of the teeth;
Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
14 for many are called, and few chosen.”
Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.
15 Then the Pharisees having gone, took counsel how they might ensnare Him in words,
Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.
16 and they send to Him their disciples with the Herodians, saying, “Teacher, we have known that You are true, and the way of God in truth You teach, and You are not caring for anyone, for You do not look to the face of men;
Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.
17 tell us, therefore, what do You think? Is it lawful to give tribute to Caesar or not?”
Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?
18 And Jesus having known their wickedness, said, “Why do you tempt Me, hypocrites?
Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?
19 Show Me the tribute-coin.” And they brought to Him a denarius;
Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.
20 and He says to them, “Whose [is] this image and the inscription?”
Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?
21 They say to Him, “Caesar’s”; then He says to them, “Render therefore the things of Caesar to Caesar, and the things of God to God”;
He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
22 and having heard they wondered, and having left Him they went away.
Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.
23 In that day there came near to Him Sadducees who are saying there is not a resurrection, and they questioned Him, saying,
Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,
24 “Teacher, Moses said if anyone may die having no children, his brother will marry his wife, and will raise up seed to his brother.
Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.
25 And there were with us seven brothers, and the first having married died, and having no seed, he left his wife to his brother;
Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.
26 in like manner also the second, and the third, to the seventh,
Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.
27 and last of all the woman also died;
Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.
28 therefore in the resurrection, of which of the seven will she be wife—for all had her?”
Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.
29 And Jesus answering said to them, “You go astray, not knowing the Writings, nor the power of God;
Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.
30 for in the resurrection they do not marry, nor are they given in marriage, but are as messengers of God in Heaven.
Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.
31 And concerning the resurrection of the dead, did you not read that which was spoken to you by God, saying,
Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:
32 I am the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob? God is not a God of dead men, but of living.”
Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.
33 And having heard, the multitudes were astonished at His teaching;
Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.
34 and the Pharisees, having heard that He silenced the Sadducees, were gathered together to Him;
Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.
35 and one of them, a lawyer, questioned, tempting Him, and saying,
Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:
36 “Teacher, which [is] the great command in the Law?”
Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37 And Jesus said to him, “You will love the LORD your God with all your heart, and with all your soul, and with all your understanding—
Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38 this is a first and great command;
Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39 and the second [is] like to it: You will love your neighbor as yourself;
Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
40 on these—the two commands—all the Law and the Prophets hang.”
Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.
41 And the Pharisees having been gathered together, Jesus questioned them,
Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,
42 saying, “What do you think concerning the Christ? Of whom is He Son?” They say to Him, “Of David.”
Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.
43 He says to them, “How then does David in the Spirit call Him Lord, saying,
Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:
44 The LORD said to my Lord, Sit at My right hand, Until I may make Your enemies Your footstool?
Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
45 If then David calls Him Lord, how is He his son?”
Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?
46 And no one was able to answer Him a word, nor did any dare question Him from that day [on].
Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.
