Mark 5
1 And they came to the other side of the sea, to the region of the Gadarenes,
Ja he tulivat ylitse meren Gadaralaisten maakuntaan.
2 and He having come forth out of the boat, immediately there met Him out of the tombs a man with an unclean spirit,
Ja kuin hän läksi haahdesta, kohtasi häntä kohta haudoista ihminen, jossa oli saastainen henki.
3 who had his dwelling in the tombs, and not even with chains was anyone able to bind him,
Jolla oli maja haudoissa, ja ei voinut kenkään häntä kahleilla sitoa;
4 because that many times he had been bound with shackles and chains, and the chains had been pulled in pieces by him, and the shackles broken in pieces, and none was able to tame him,
Sillä hän oli usein jalkapuissa ja kahleissa sidottuna, ja hän oli särkenyt kahleet ja jalkapuut rikkonut, ja ei kenkään voinut häntä asettaa.
5 and always, night and day, he was in the mountains, and in the tombs, crying and cutting himself with stones.
Ja hän oli aina yötä ja päivää vuorissa ja haudoissa, ja parkui, ja hosui itsiänsä kivillä.
6 And having seen Jesus from afar, he ran and prostrated to Him,
Mutta kuin hän näki taampana Jesuksen, juoksi hän ja lankesi maahan hänen eteensä,
7 and having called with a loud voice, he said, “What [regards] me and You, Jesus, Son of God the Most High? I adjure You by God, may You not afflict me!”
Ja huutain suurella äänellä sanoi: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, korkeimman Jumalan Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, ettet minua vaivaisi.
8 For He said to him, “Come forth, unclean spirit, out of the man!”
(Sillä hän sanoi hänelle: lähde ulos saastainen henki ihmisestä.)
9 And He was questioning him, “What [is] your name?” And he answered, saying, “Legion [is] my name, because we are many”;
Ja hän kysyi häneltä: mikä nimes on? Ja hän vastasi, sanoen: legio on minun nimeni; sillä meitä on monta.
10 and he was calling on Him much, that He may not send them out of the region.
Ja hän rukoili häntä suuresti, ettei hän lähettäisi heitä ulos siitä maakunnasta.
11 And there was there, near the mountains, a great herd of pigs feeding,
Niin oli siinä vuorten tykönä suuri sikalauma laitumella.
12 and all the demons called on Him, saying, “Send us to the pigs, that into them we may enter”;
Ja kaikki ne perkeleet rukoilivat häntä, sanoen: laske meitä sikoihin, että me heihin menisimme sisälle.
13 and immediately Jesus gave them leave, and having come forth, the unclean spirits entered into the pigs, and the herd rushed down the steep place to the sea—and they were about two thousand—and they were choked in the sea.
Ja Jesus salli kohta heidän. Ja saastaiset henget läksivät ulos ja menivät sikain sisälle. Ja lauma syöksi itsensä kohdastansa mereen (mutta heitä oli lähes kaksituhatta), ja he upposivat mereen.
14 And those feeding the pigs fled, and told in the city, and in the fields, and they came forth to see what it is that has been done;
Mutta sikain kaitsiat pakenivat ja saattivat sanoman kaupunkiin ja kyliin. Ja he menivät ulos katsomaan, mikä se oli joka tapahtui,
15 and they come to Jesus, and see the demoniac, sitting, and clothed, and right-minded—him having had the legion—and they were afraid;
Ja tulivat Jesuksen tykö ja näkivät sen, joka perkeleeltä riivattu oli, istuvan ja vaatetettuna ja toimellisena, jossa legio oli ollut; ja he pelkäsivät,
16 and those having seen [it], declared to them how it had come to pass to the demoniac, and about the pigs;
Ja ne, jotka sen nähneet olivat, juttelivat heille, kuinka perkeleeltä riivatulle tapahtunut oli, ja sioista.
17 and they began to call on Him to go away from their borders.
Ja he rupesivat häntä rukoilemaan menemään pois heidän maaltansa.
18 And He having gone into the boat, the demoniac was calling on Him that he may be with Him,
Ja kuin hän astui haahteen, niin se, joka perkeleeltä riivattu oli, rukoili, että hän sais hänen kanssansa olla.
19 and Jesus did not permit him, but says to him, “Go away to your house, to your own [friends], and tell them how the LORD did great things to you, and dealt kindly with you”;
Mutta ei Jesus häntä sallinut, vaan sanoi hänelle: mene kotias omaistes tykö, ja ilmoita heille, kuinka suuret työt Herra on sinulle tehnyt, ja on sinua armahtanut.
20 and he went away, and began to proclaim in the Decapolis how Jesus did great things to him, and all were wondering.
Ja hän meni ja rupesi saarnaamaan niissä kymmenessä kaupungissa, kuinka suuret työt Jesus oli hänelle tehnyt; ja he kaikki ihmettelivät.
21 And Jesus having passed over in the boat again to the other side, there was gathered a great multitude to Him, and He was near the sea,
Ja kuin Jesus taas meni haahdella ylitse, kokoontui paljo kansaa hänen tykönsä, ja hän oli läsnä merta.
22 and behold, there comes one of the chiefs of the synagogue, by name Jairus, and having seen Him, he falls at His feet,
Ja katso, synagogan päämies, Jairus nimeltä, tuli, ja kuin hän näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa tykö,
23 and he was calling on Him much, saying, “My little daughter is at the last extremity—that having come, You may lay on her [Your] hands, so that she may be saved, and she will live”;
Ja rukoili häntä suuresti, sanoen: minun vähä tyttäreni on viimeisillänsä; tule ja pane kätes hänen päällensä, että hän paranis ja eläis.
24 and He went away with him. And there was following Him a great multitude, and they were thronging Him,
Niin hän meni hänen kanssansa; ja paljo kansaa seurasi häntä, ja ahdistivat häntä.
25 and a certain woman, being with a flow of blood [for] twelve years,
Ja vaimo, joka oli sairastanut punaista tautia kaksitoistakymmentä ajastaikaa,
26 and having suffered many things under many physicians, and having spent all that she had, and having profited nothing, but rather having come to the worse,
Ja oli paljon kärsinyt monelta parantajalta, ja oli kuluttanut kaiken hyvyytensä, eikä mitään apua tuntenut, vaan tullut paljon pahemmaksi;
27 having heard about Jesus, having come in the multitude behind, she touched His garment,
Kuin hän kuuli Jesuksesta, tuli hän kansan seassa takaa ja rupesi hänen vaatteisiinsa;
28 for she said, “If I may even touch His garments, I will be saved”;
Sillä hän sanoi: jos minä ainoasti saan ruveta hänen vaatteisiinsa, niin minä paranen.
29 and immediately the fountain of her blood was dried up, and she knew in the body that she has been healed of the plague.
Ja hänen verilähteensä kohta kuivettui, ja hän tunsi ruumiissansa, että hän oli vitsauksestansa parantunut.
30 And immediately Jesus having known in Himself that power had gone forth out of Him, having turned in the multitude, said, “Who touched My garments?”
Ja Jesus tunsi kohta itsessänsä voiman, joka hänestä lähtenyt oli, ja käänsi itsensä kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?
31 And His disciples said to Him, “You see the multitude thronging You, and You say, Who touched Me!”
Ja hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: sinä näet, että kansa sinua ahdistaa ympäri, ja sinä sanoit: kuka minuun rupesi?
32 And He was looking around to see her who did this,
Ja hän katsoi ympärinsä, että hän sen näkis, joka sen teki.
33 and the woman, having been afraid, and trembling, knowing what was done on her, came, and fell down before Him, and told Him all the truth,
Mutta vaimo pelkäsi ja vapisi, että hän tiesi, mitä hänen kohtaansa tapahtunut oli, tuli ja lankesi hänen eteensä, ja sanoi hänelle kaiken totuuden.
34 and He said to her, “Daughter, your faith has saved you; go away in peace, and be whole from your plague.”
Mutta hän sanoi hänelle: tyttäreni, sinun uskosi paransi sinun; mene rauhaan ja ole terve vitsauksestas.
35 As He is yet speaking, there come from the chief of the synagogue’s [house, certain], saying, “Your daughter died, why do you still harass the Teacher?”
Kuin hän vielä puhui, tulivat muutamat synagogan päämieheltä, jotka sanoivat: sinun tyttäres on kuollut: mitäs silleen Mestaria vaivaat?
36 And Jesus immediately, having heard the word that is spoken, says to the chief of the synagogue, “Do not be afraid, only believe.”
Mutta Jesus kohta kuultuansa sen sanan sanottavan, sanoi synagogan päämiehelle: älä pelkää, ainoastaan usko.
37 And He did not permit anyone to follow with Him, except Peter, and James, and John the brother of James;
Ja ei hän sallinut kenenkään itsiänsä seurata, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, Jakobin veljen.
38 and He comes into the house of the chief of the synagogue, and sees a tumult, much weeping and wailing;
Ja hän tuli synagogan päämiehen huoneeseen, ja näki pauhinan ja ne, jotka itkivät ja porasivat paljon.
39 and having gone in He says to them, “Why do you make a tumult, and weep? The child did not die, but sleeps”;
Ja hän meni sisälle, ja sanoi heille: mitä te pauhaatte ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan makaa.
40 and they were laughing at Him. And He, having put all forth, takes the father of the child, and the mother, and those with Him, and goes in where the child is lying,
Ja he nauroivat häntä. Mutta kuin hän oli kaikki ajanut ulos, otti hän lapsen isän ja äidin kanssansa ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, ja meni sisälle, kussa lapsi makasi,
41 and having taken the hand of the child, He says to her, “Talitha cumi”; which is, being interpreted, “Girl (I say to you), arise.”
Ja tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: talita kumi, se on sanottu: piikainen, (sinulle minä sanon), nouse ylös.
42 And immediately the girl arose, and was walking, for she was twelve years [old]; and they were amazed with a great amazement,
Ja kohta piika nousi ja kävi; sillä hän oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen. Ja he hämmästyivät suurella hämmästyksellä.
43 and He charged them much, that no one may know this thing, and He said that there be given to her to eat.
Ja hän haasti heitä kovin, ettei kenkään sitä saisi tietää, ja hän käski antaa hänelle syötävää.
