Job 9
1 And Job answers and says:
Job vastasi ja sanoi:
2 “Truly I have known that [it is] so, But how is man righteous with God?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 If he delights to strive with Him—He does not answer him one of a thousand.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Wise in heart and strong in power—Who has hardened toward Him and is at peace?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Who is removing mountains, And they have not known, Who has overturned them in His anger.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Who is shaking earth from its place, And its pillars move themselves.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Who is commanding to the sun, and it does not rise, And the stars He seals up.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Stretching out the heavens by Himself, And treading on the heights of the sea,
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Making the Great Bear, Orion, and the Pleiades, And the inner chambers of the south.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Doing great things until there is no searching, And wonderful, until there is no numbering.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Behold, He goes over by me, and I do not see, And He passes on, and I do not attend to it.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Behold, He snatches away, who brings it back? Who says to Him, What [are] You doing?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 God does not turn back His anger, Proud helpers have bowed under Him.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 How much less do I answer Him? Choose out my words with Him?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Whom, though I were righteous, I do not answer, For my judgment I make supplication.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Though I had called and He answers me, I do not believe that He gives ear [to] my voice.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 Because He bruises me with a storm, And has multiplied my wounds for nothing.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 He does not permit me to refresh my spirit, But fills me with bitter things.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 If of power, behold, the Strong One; And if of judgment—who convenes me?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 If I am righteous, my mouth declares me wicked; [If] I am perfect, it declares me perverse.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 I am perfect; I do not know my soul, I despise my life.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 It is the same thing, therefore I said, He is consuming the perfect and the wicked.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 If a scourge puts to death suddenly, He laughs at the trial of the innocent.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Earth has been given Into the hand of the wicked. He covers the faces of her judges, If not—where, who [is] he?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 My days have been swifter than a runner, They have fled, they have not seen good,
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 They have passed on with ships of reed, As an eagle darts on food.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Though I say, I forget my talking, I forsake my corner, and I brighten up!
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 I have been afraid of all my griefs, I have known that You do not acquit me.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 I become wicked; why [is] this? I labor [in] vain.
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 If I have washed myself with snow-water, And purified my hands with soap,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 Then You dip me in corruption, And my garments have detested me.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 But if a man like myself—I answer Him, We come together into judgment.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 If there were a mediator between us, He places his hand on us both.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 He turns aside His rod from off me, And His terror does not make me afraid,
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 I speak, and do not fear Him, but I am not right with myself.”
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
