Job 8
1 And Bildad the Shuhite answers and says:
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 “Until when do you speak these things? And a strong wind—sayings of your mouth?
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Does God pervert judgment? And does the Mighty One pervert justice?
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 If your sons have sinned before Him, And He sends them away, By the hand of their transgression,
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 If you seek for God early, And make supplication to the Mighty,
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 If you [are] pure and upright, Surely now He wakes for you, And has completed The habitation of your righteousness.
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 And your beginning has been small, And your latter end is very great.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
8 For inquire, please, of a former generation, And prepare for a search of their fathers,
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 For we [are] of yesterday, and we do not know, For our days [are] a shadow on earth.
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 Do they not show you—speak to you, And from their heart bring forth words?
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 Does a rush rise without a marsh? A reed increase without water?
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 While it [is] in its budding—uncropped, Even before any herb it withers.
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 So [are] the paths of all forgetting God, And the hope of the profane perishes,
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 Whose confidence is loathsome, And the house of a spider his trust.
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 He leans on his house—and it does not stand, He takes hold on it—and it does not abide.
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 He [is] green before the sun, And over his garden his branch goes out.
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 His roots are wrapped by a heap, He looks for a house of stones.
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 If [one] destroys him from his place, Then it has feigned concerning him, I have not seen you!
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 Behold, this [is] the joy of His way, And from the dust others spring up.
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
20 Behold, God does not reject the perfect, Nor takes hold on the hand of evildoers.
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 While He fills your mouth with laughter, And your lips with shouting,
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 Those hating you put on shame, And the tent of the wicked is not!”
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
