Job 6
1 And Job answers and says:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 “O that my provocation were thoroughly weighed, And my calamity in balances They would lift up together!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 For now it is heavier than the sands of the sea, Therefore my words have been rash.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 For arrows of the Mighty [are] with me, Whose poison is drinking up my spirit. Terrors of God array themselves [for] me!
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Does a wild donkey bray over tender grass? Does an ox low over his provender?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Is an insipid thing eaten without salt? Is there sense in the drivel of dreams?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 My soul is refusing to touch! They [are] as my sickening food.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 O that my request may come, That God may grant my hope!
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 That God would please—and bruise me, Loose His hand and cut me off!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 And yet it is my comfort (And I exult in pain—He does not spare), That I have not hidden The sayings of the Holy One.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 What [is] my power that I should hope? And what [is] my end that I should prolong my life?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Is my strength the strength of stones? Is my flesh bronze?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Is my help not with me, And substance driven from me?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 To a despiser of his friends [is] shame, And the fear of the Mighty he forsakes.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 My brothers have deceived as a brook, As a stream of brooks they pass away.
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 That are black because of ice, By them snow hides itself.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 By the time they are warm they have been cut off, By its being hot they have been Extinguished from their place.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 The paths turn aside of their way, They ascend into emptiness, and are lost.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Passengers of Tema looked expectingly, Travelers of Sheba hoped for them.
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 They were ashamed that one has trusted, They have come to it and are confounded.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Surely now you have become the same! You see a downfall, and are afraid.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Is it because I said, Give to me? And, By your power bribe for me?
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 And, Deliver me from the hand of an adversary? And, Ransom me from the hand of terrible ones?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Show me, and I keep silent, And what I have erred, let me understand.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 How powerful have been upright sayings, And what reproof from you reproves?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 For reproof—do you reckon words? And for wind—sayings of the desperate?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 You cause anger to fall on the fatherless, And are strange to your friend.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 And now, please, look on me, Even to your face do I lie?
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Please turn back, let it not be perverseness, Indeed, turn back again—my righteousness [is] in it.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Is there perverseness in my tongue? Does my palate not discern calamity?”
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
