Job 41
1 “Do you draw leviathan with a hook? And do you let down his tongue with a rope?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Do you put a reed in his nose? And pierce his jaw with a thorn?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Does he multiply supplications to you? Does he speak tender things to you?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Does he make a covenant with you? Do you take him for a perpetual servant?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Do you play with him as a bird? And do you bind him for your girls?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 (Companions feast on him, They divide him among the merchants!)
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Do you fill his skin with barbed irons? And his head with fish-spears?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Place your hand on him, Remember the battle—do not add!
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Behold, the hope of him is found a liar, Also, is one not cast down at his appearance?
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 None so fierce that he awakes him, And who [is] he [who] stations himself before Me?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 Who has brought before Me and I repay? Under the whole heavens it [is] Mine.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 I do not keep silent concerning his parts, And the matter of might, And the grace of his arrangement.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Who has uncovered the face of his clothing? Who enters within his double bridle?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Who has opened the doors of his face? Around his teeth [are] terrible.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 A pride—strong ones of shields, Shut up—a close seal.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 They draw near to one another, And air does not enter between them.
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 They adhere to one another, They stick together and are not separated.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 His sneezings cause light to shine, And his eyes [are] as the eyelids of the dawn.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 Flames go out of his mouth, sparks of fire escape.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 Smoke goes forth out of his nostrils, As a blown pot and reeds.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 His breath sets coals on fire, And a flame goes forth from his mouth.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 Strength lodges in his neck, And grief exults before him.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 The flakes of his flesh have adhered—Firm on him—it is not moved.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 His heart [is] firm as a stone, Indeed, firm as the lower piece.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 The mighty are afraid at his rising, From his breakings they keep themselves free.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 The sword of his overtaker does not stand, Spear, dart, and breastplate.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 He reckons iron as straw, bronze as rotten wood.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 The son of the bow does not cause him to flee, Stones of the sling are turned into stubble by him.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Darts have been reckoned as stubble, And he laughs at the shaking of a javelin.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Sharp points of clay [are] under him, He spreads gold on the mire.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 He causes the deep to boil as a pot, He makes the sea as a pot of ointment.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 He causes a path to shine after him, One thinks the deep to be hoary.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 There is not on the earth his like, That is made without terror.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 He sees every high thing, He [is] king over all sons of pride.”
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
