Job 4
1 And Eliphaz the Temanite answers and says:
Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 “Has one tried a word with you? You are weary! And who is able to keep in words?
"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3 Behold, you have instructed many, And feeble hands you make strong.
Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
4 Your words raise up the stumbling one, And you strengthen bowing knees.
sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
5 But now, it comes to you, And you are weary; It strikes to you, and you are troubled.
Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
6 Is your reverence not your confidence? Your hope—the perfection of your ways?
Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
7 Now remember, Who, being innocent, has perished? And where have the upright been cut off?
Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
8 As I have seen—plowers of iniquity, And sowers of misery, reap it!
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
9 From the breath of God they perish, And from the spirit of His anger [are] consumed.
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10 The roaring of a lion, And the voice of a fierce lion, And teeth of young lions have been broken.
Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
11 An old lion is perishing without prey, And the whelps of the lioness separate.
jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
12 And a thing is secretly brought to me, And my ear receives a little of it.
Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13 In thoughts from visions of the night, In the falling of deep sleep on men,
kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
14 Fear has met me, and trembling, And the multitude of my bones caused to fear.
Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
15 And a spirit passes before my face, The hair of my flesh stands up;
Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16 It stands, and I do not discern its aspect, A likeness [is] before my eyes, Silence! And I hear a voice:
Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
17 Is mortal man more righteous than God? Is a man cleaner than his Maker?
'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
18 Behold, He puts no credence in His servants, Nor sets praise in His messengers.
Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
19 Also—the inhabitants of houses of clay (Whose foundation [is] in the dust, They bruise them before a moth).
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
20 From morning to evening are beaten down, Without any regarding, they perish forever.
ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21 Has their excellence not been removed with them? They die, and not in wisdom!”
Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
